Parin viikon työrupeama kesän kynnyksellä Nurmeksessa antoi mahdollisuuden palata mahtaviin “Bomban”-maisemiin. Niin olen kuvitellut karistaneeni synnyinseutujeni pohjois-karjalaiset pölyt kannoiltani, mutta kovin luonto kutsuu puoleensa juurilleen “maadottumaan” kun elämme poikkeuksellisia aikoja koronan pyörteissä…
Vuosi 2019 oli treenaus vuosi. Koko vuosi tuli pohdittua miten polvi kestää ja onkohan sitä tarpeeksi treenannut, mutta enpä arvannut että lähtö voisi peruuntua jo ennen lentokentälle pääsyä!
Joutsijärven ympäri kulkeva reitti on yli 27 kilometriä pitkä ja se on osa Satareittiä. Reittiin saa hieman lisää pituutta, jos kiertää alueella muitakin polkuja, jotka kyllä liittyy takaisin merkittyyn polkuun. Reitin varrella on monta nuotiopaikkaa, 5 laavua ja 4 autiotupaa….
Sain kaverin vinkistä tietoa kansainvälisestä Outdoor Leader -hankeesta, jossa edistetään retkeilyreittien ja ulkoilualueiden paikallisia kehittämistavoitteita sekä kehitetään vastaavien kohteiden kansainvälistä yhteistyötä. Mielenkiintoinen aihe, pakkohan siihen oli mukaan päästä!
Muutaman vuoden tauon jälkeen palasin Lofooteille, ja tällä kertaa matkassa oli pari ensikertalaistakin…
Kerrankin olin ajoissa liikenteessä Fjällrävenin sivustolla kun classicin mainos osui silmiini kuten monena vuonna aiemminkin. Tällä kertaa ajankohta sopi kalenteriini joten pitkää harkinta-aikaa ei tarvittu, kun päätin ilmoittautua Tanskan Fjällräven Classiciin – mukaani sain houkuteltua jälleen Teemun, ja tottakai matkassa olisi mukana myös Roisto…
Kolme päivää +28 astetta hellettä, korpimaisemia tiettömän tien takana susirajalla, hyttysiä, mäkäräisiä, suota, rämeikköä, hikeä, verta, hyttysiä, itikoita, aurinkoa, lämpöä, hikeä, väsymystä, auringonpistos, harjanteita, korpea, avohakkuita, pieni ukkoskuuro, suomättäitä ja mainitsinko jo hyttyset.
Olin monen vuotena kertoillut ystävälle alpeista ja Berchtesgadenista. Vakuutellut, ettei aina tarvitse kivuta ylös raskainta reittiä ja korkeanpaikan kammoinenkin voi ajatella sinne lähtevänsä…
7-18.11.2018 Sydämeni osuman sai…. **Jo lentokoneesta ulos tullessa, huomasin elimistöni reagoivan ilmastoon. Pään kääntämihnen aiheutti huimaamista, ja käveleminen – nauraminen ja puhuminen yhtä aikaa oli mahdotonta..
Siitä se ajatus sitten lähti…
Joulukuussa 2014 bongasin mielenkiintoisen mainoksen 24h vaellustapahtumasta Saksassa Suomen Ladun lehdestä ja siitä se ajatus sitten lähti… Mieleen muistui nuoruuden ajat, kun patikoitiin yön läpi Uudellamaalla partiolaisten kisoissa ja sitten ne “urakalla tehdyt” vaellukset pohjoisessa, kun lomat oli töistä tiukalla ja monen monta 12h patikointia…