Sain kaverin vinkistä tietoa kansainvälisestä Outdoor Leader -hankeesta, jossa edistetään retkeilyreittien ja ulkoilualueiden paikallisia kehittämistavoitteita sekä kehitetään vastaavien kohteiden kansainvälistä yhteistyötä. Mielenkiintoinen aihe, pakkohan siihen oli mukaan päästä!
Muutaman vuoden tauon jälkeen palasin Lofooteille, ja tällä kertaa matkassa oli pari ensikertalaistakin…
Kerrankin olin ajoissa liikenteessä Fjällrävenin sivustolla kun classicin mainos osui silmiini kuten monena vuonna aiemminkin. Tällä kertaa ajankohta sopi kalenteriini joten pitkää harkinta-aikaa ei tarvittu, kun päätin ilmoittautua Tanskan Fjällräven Classiciin – mukaani sain houkuteltua jälleen Teemun, ja tottakai matkassa olisi mukana myös Roisto…
Kolme päivää +28 astetta hellettä, korpimaisemia tiettömän tien takana susirajalla, hyttysiä, mäkäräisiä, suota, rämeikköä, hikeä, verta, hyttysiä, itikoita, aurinkoa, lämpöä, hikeä, väsymystä, auringonpistos, harjanteita, korpea, avohakkuita, pieni ukkoskuuro, suomättäitä ja mainitsinko jo hyttyset.
Olin monen vuotena kertoillut ystävälle alpeista ja Berchtesgadenista. Vakuutellut, ettei aina tarvitse kivuta ylös raskainta reittiä ja korkeanpaikan kammoinenkin voi ajatella sinne lähtevänsä…
7-18.11.2018 Sydämeni osuman sai…. **Jo lentokoneesta ulos tullessa, huomasin elimistöni reagoivan ilmastoon. Pään kääntämihnen aiheutti huimaamista, ja käveleminen – nauraminen ja puhuminen yhtä aikaa oli mahdotonta..
Siitä se ajatus sitten lähti…
Joulukuussa 2014 bongasin mielenkiintoisen mainoksen 24h vaellustapahtumasta Saksassa Suomen Ladun lehdestä ja siitä se ajatus sitten lähti… Mieleen muistui nuoruuden ajat, kun patikoitiin yön läpi Uudellamaalla partiolaisten kisoissa ja sitten ne “urakalla tehdyt” vaellukset pohjoisessa, kun lomat oli töistä tiukalla ja monen monta 12h patikointia…