Olin Italiaan ohimeno matkalla ystävän ja koirien kera Berchtesgadenissa.

Olin monen vuotena kertoillut ystävälle alpeista ja Berchtesgadenista. Vakuutellut, ettei aina tarvitse kivuta ylös raskainta reittiä ja korkeanpaikan kammoinenkin voi ajatella sinne lähtevänsä sillä kauniita maisemareittejä on alempanakin tarjolla…

Useinmiten kun kerron jollekin käyväni aktiivisesti alpeilla, niin saan ihmettelevän vastauksen;” Ai, sä harrastat laskettelua”.. Ei, en harrasta – en laskettelua, enkä hiihtoakaan juuri nykyään. Alastulot suksilla ei enää kuulu polviongelmien vuoksi repertuaariini, ei vaikkaa pidänkin todella paljon hiihtämisestä (ala-aste ikäisenä kuvittelin ryhtyväni kilpahiihtäjäksi). Viime vuonna yksi lapintuntureilla tehty pitkä jyrkkä alaslasku auraten aiheutti sen, etten kävellyt viikkoon. Joten olen päättänyt olla hiihtämättä ja laskettelematta. Mutta, vastaavasti luomiliukukenkiä polveni kestävät hyvin, syytä en tiedä… ehkä osaan rentoutua niillä eritavalla ja alastulo vauhti on maltillisempi… ja näin sitä siirryttiin, löyhällä aasin sillalla talvilajeihin…

Berchtesgadenissa en ole koskaan ollut talvella vaan käynnit ovat sijoittuneet aina huhti- ja lokakuun välimaastoihin. Tänä vuonna olisi tarkoitus viettää Joulu Berchtesgadenissa, ainakin majoitus on valmiiksi varattu ja ilman maksunpalautusta 😉

Mutta itse asiaan. Huhtikuun alussa siis kävimme pikavisiitilla ja Hinterseen järvi kierrettiin. Suolakaivoksessa tottakai käytiin ja Schönau Am Königsseen katukahvilasssa cappuchinot, syömässä poikettiin St.Bartholomessa <3 Parin päivän loma oli pian ohi, ja haikeana jätin Watzmannin taakse ja suuntasimme etelään kohti Italiaa… Mutta, jälleen yksi ensikertalainen on vakuutettu alppien sekä fyysisestä että psyykkisestä tervehdyttävästä vaikutuksesta <3