20.05.2017 Kesäyön Marssi Turku
Olin jo ajoissa ilmoittautunut kesäyön marssille Turkuun matkana 42km, ja sitkeesti polven kiukutteluista huolimatta treenaillut koiruuden kera. Työkeikka Hollantiin oli vähällä perua koko osallistumisen, mutta lopulta sain lennot ja työt järjesteltyä niin, että pääsin osallistumaan. Polvi oli kiukutellut lähes kuukauden, sillä treeniryhmässä en päässyt täysin liikkumaan “omalla nopeudella” vaan jouduin pitkäjalkaisten miesten seurassa kokoajan sauvakävelemään vähän omaa normaali ripeyttäni kovempaa… Ehkä olisi pitänyt sittenkin vaihtaa kevyeen hölkkään, olen miettinyt jälkeenpäin. Mutta koskapa omavauhtisen “treeniseuran” saanti on kovantyön takana, niin sinnittelin porukassa ja tässä sitä ollaan – penikat ärtyneinä ja polvessa ylirasituksesta “hyppäjänpolven oireet”. Ensikerralla olen todella viisaampi!!

20.05.2017 Lauantai
Iltapäivällä autoa pakatessa Körmy piti huolen ettei unohtuisi. Se osasi jo aavistaa, että reppuretkelle ollaan menossa kun valjaita asettelin matkatavaroiden sekaan. Jostain syystä viimehetkellä aloin arpomaan sukka- ja kenkävaihtoehtoja reitille, tämä jo itsessään aiheutti “närkästystä” sillä aiemmin valinnat ovat olleet itsestään selviä! Jostain syystä Turku tuntui vieraaltamaaperältä, joka aiheutti normaalirutiineihin epävarmuutta. Itse matkanpituus ei tuottanut ongelmaa, mutta alustan arvelin olevan lähes kokomatkan asfalttipohjaa – josta syystä polven vuoksi olin jo valmiiksi huolissani. Kiireinen aikataulu ei antanut aikaa poiketa fyssarille teippauttamaan polvea.

Turkuun ajellessa aurinko paistoi ja sää oli mitä mahtavin, lämmin päivä 🙂 Vielä mielessäni jahkailin ilmoittautumisen siirtämistä 42km -> 20km… Tätä pohdein ihan numerolappuluukulle saakka, mutta sitten tyyliin “kaikki tai ei mitään” marssein suoraan 42kilsan luukulle… Perillä tapasin toisen porilaisen koiransa kanssa ja taidettiin ollakin ensimmäisiä ilmoittautuneita. Myös Vääpeli Körmy ilmoittautui 42km marssivahvuuteen 🙂

Vielä tässä vaiheessa jahkailin kenkävalinnan kanssa.Vaihtoehtona Meindelin kevyet trekking kengät tai Salomonin ultrat. Marssin asfalttialusta huomioiden olisi pitänyt valita Salomonit ohuella sukalla, mutta mutta…kantapään kautta tulevat parhaat opit 😉

Itse marssi sujuikin sitten lähes kivuitta, mutta viimeisillä kilometreillä pikkuvarvas ilmoitti pienestä hiertymästä jolle “viittasin kintaalla” – en enää jaksanut kaikkien yli 40km jälkeen alkaa muutaman kilsan takia jalkaa teippaamaan. Olis kyllä pitänyt, sillä tuo rakko lähetti meikäläisen seuraavana päivänä polille puhdistettavaksi :/ Tämän siitä sai, kun arpoi kenkiä ja sukkia, olisi pitänyt mennä vanhalla rutiinilla eikä poiketa totutusta!

Muuten olotila oli hyvä aamulla kotiin päästessä ja saunan kautta suoriuduin sänkyyn muutamaksi tunniksi. Eikä tuo Körmykään pienten unien ja rentouttavan hieronnan sekä venyttelyn jälkeen juurkaan kipuja tuntenut – hyvin jaksoi illalla vielä toisten kanssa jolkotella rauhallista metsälenkkiä <3

Tästä marssista viisastuneena, seuraavaan kesäyön marssiin hommaan matalavartiset Salomonit, mielessä malli X Ultra 2 GTX

Kesäyön Marssilla taas tavataan jossainpäin 😉