11-2018 Peru

Peru – vaellusta inkojen poluilla
>>KUVAGALLERIA<<
7-18.11.2018 Sydämeni osuman sai…. coming soon …

04.11.2018 Kullaa – Joutsijärvi

Retkipaikka Joutsijärvi
Aina kun vain mahdollista, pyrin käymään kotini vieressä reppuretkeilemässä pidempiä ja lyhyempiä matkoja Joutsijärvellä…

9-2018 Akumaja

15-22.09.2018 Akumaja – Suomen Latu

Ruskaretkelle Akumajalle, voiko enempää vaatia 🙂 Tästä juttua aikanaan… viikko oli aivan ihanan rentouttava!

3-2018 Koli – Outokumpu

23-25.03.2018 KoliOutokumpu

Alkuvuosi oli aika hulinaa työrintamalla, eikä juur’kaan päässyt irtautumaan edes pikaiselle reppureissulle. Lopulta lakkasin jaarittelemasta, kun viimein edessä häämötti kalenterissa viikonloppu johon en ollut “punakynällä” ruksannut mitään.
Pikainen kierros moottorikelkkafirmojen sivuille ja Booking.com-hakuun ja “tadaa!”- viikonloppuvapaa oli lyöty lukkoon!

Suunnaksi otin Kolin jo ihan siitä syystä, että pääsin samalla käymään Outokummussa – synnyinkaupungissani <3 Majapaikaksi poikkeuksellisesti otin Malmin Majatalon, joka on juur valmistunut vanhaan “yläsaunan tiloihin”… Tuossa yläsaunassa aikoinaan Tyyne-mummonikin on työpäivänsä tehnyt. Ja tokihan siellä tuli mummoa käytyä katsomassa ja mummon kanssa saunassakin tullut käytyä 😉
Aikaisemmin olen käyttänyt Hotelli Malmikumpua, mutta Malmin Majatalo on kyllä varmasti tulevaisuudessakin ensisijainen kohde juuri rauhallisuutensa vuoksi – Myös näkymä vanhalle kaivokselle on erinomainen 🙂

23.03.2018 Perjantai
Toimiston oven sain suljettua vasta klo 16:30 ja pikaisen auton pakkailujen jälkeen päästiin viimein tienpäälle.
Ilmoitin Majataloon emännälle, että myöhässä tullaan ja hän lupasi jättää meille avaimet sisäänpääsyää varten 🙂
Kello olikin lähes 11 illalla, kun viimein päästiin perille.

24.03.2018 Lauantai
Olin varannut moottorikelkat Koli Activilta iltapäiväksi, joten aamiaisen jälkeen rauhassa suunnisteltiin Kolille syömään (Break Sokos Hotel Koli). Siinä syödessä oli hyvä katsella laskettelijoita ja nauttia maisemista 🙂


Koli Activilla isäntä oli vastassa. Päästiinkin heti varusteiden vaihtoon ja kelkkojen perehdytykseen.
Täytyy kyllä sanoa, että täyden kympin suoritus viime kertaiseen verrattuna – täällä palvelu pelaa todella hyvin!


Sää muuttui todella sankaksi lumipyryksi ja jäällä ajaessa piti vetää kasvosuojus hyvin lasien alle, ettei jäinen tihku jäädyttänyt naamaa. Itse jäällä ajaminen kelkalla olikinuusi kokemus, ja tällaisessa säässä oli kyllä todella vaikeuksia pysyä reitillä. Jokainen merkkipaalu piti ajatuksella hakea. Se tunne, kun ympärillä on vain sankkaa harmautta, etkä näe edes vastarantaa. Reitillä kuitenkin pysyttiin ja laavukin löydettiin – makkaran paiston jälkeen lähdettiin aika nopsasti takaisin päin, sillä päivä alkoi hämärtää. Lunta oli tuiskannut niin paljon, ettei kelkkareittiä enää näkynyt. Hieman hakusessa oli jäältä oikean reitin löytyminen takaisin varustemajalle. Lunta oli tullut paljon ja saatiinkin lahjakkaasti kaadettua yksi kelkka pehmeässä lumessa.
Mutta, loppujen lopuksi klo 19 aikaan oltiin takasin palauttamassa kelkkoja, kuten oli sovittukin – tänne pitää päästä toistekin… paremmalla säällä 😉

25.03.2018 Sunnuntai
Hidas aamu. Oli sovittu emännän kanssa, että tehdään itse aamiainen koskapa muita vieraita ei majatalossa enää ollut. Se sopi meille hyvin! Keittiön siivouksen jälkeen ja auton pakkailujen jälkeen käytiin pikaisesti vielä moikkamassa eno perheineen, ja sitten auton nokka kohden läntistä rantaa 😉

Joulu 2017 – Saariselkä Kiilopää

22-28.12.2017 Saariselkä – Kiilopää

Tiukan vuoden päätteeksi olin varannut joululoman Suomen Ladun Kiilopäältä. Tällä kertaa varasin jo juhannuksena mökin ja otimme koirat mukaan.

Toisaalta oli rentouttavaa jättää kaikki “jouluhömpötykset” taakseen ja suunnistaa kohti pohjoista. Mietin, että siellä saattaisi olla ruuhkaa näin joulusesongissa, mutta erehdyin. Kiilopäällä oli todella rauhallista ja rentouttavaa, vaikka siellä paljon porukkaa olikin – tunnelma oli hyvin “jouluinen”.

Olin sairastunut juuri ennen reissua, joten suunnittelemani aktiiviloma pohjoisessa vaihtui leppoisaan joulunviettoon joka ei varmastikaan työntäyteisen vuoden päätteeksi ollut pahasta ollenkaan.

Pakkaset paukkuivat kokoviikon lähellä -30c pakkasissa. Iltaisin käytiin ihastelemassa auringonlaskua ja revontulia Kaunispäällä. Kotiin lähtöä edeltävänä päivänä (27.12) sää lauhtui kovin, ja näkyvyys oli todella heikko. Tuo päivä pyhitettiin moottorikelkkailulle ja samalla poikettiin Sateenkaarenpäässä, joka virallisesti aukeaa vasta helmikuussa turisteille – mutta kyllä isännällä juttua riitti  meille näin sesongin ulkopuolellakin 😉

 

 

10-2017 HalloweenHike 2017

28.10.2017 HalloweenHike 2017     Jyväskylä länsi- lounaispuoli

KUVAGALLERIA
Kaikenkaikkiaan meitä oli 6 henkeä ilmoittautunut Halloween Hike 2017, mutta yksi joutui jättäytymään pois työkiireiden vuoksi. Alunperin olimme suunnitelleet mennä 50km, mutta sääolosuhteet olivat todella haastavat, joten lyhyempi pätkä riitti meille tällä kertaa. Räntää satoi ja maasto oli mudan ja sohjolumen peitossa, varusteet joutuivat todelliselle koetukselle. Säästä huolimatta viikonlopunvietto parhaassa seurassa oli antoisaa 🙂 Kiitos Sanna-Maija, Teemu, Victoria ja Rami “rämpimisseurasta” 😉

 

 

10-2017 Nepali – Intia

Nepal Annapurna Trek – Intia Taj Mahal
>>KUVAGALLERIA<<
Nepal ja Tiibet on siintänyt ajatuksissa jo siitä saakka, kun ensimmäisen tiibetinspanielini sain eli lähes 30 vuotta sitten. Nepalin ja Tiibetin historiaa on tullut tukittua ja ahmittua kirjoista. Annapurnaan nimenä tutustuin, kun yhden ostamani tiibetinspanieli nartun nimi oli oli Annapurna.
Nepal ei ollut vuoden 2017 kalenterissani, mutta koskapa Kaukoretkien 2017 kesäkuinen Iranin vaellusmatka peruuntui ja se oli jo kokonaan maksettukin puolestani, niin pikaisen harkinnan jälkeen vaihdoin sen Nepal-Intia retkeen.
Tälle retkelle epäilin polveni kestävyyttä, sillä porrastreeniä en ollut keväisen rasitusvamman vuoksi voinut suorittaa lainkaan – muutenkin treenauskausi oli ollut lähes olematon aiempiin vuosiin verrattuna. Reissuun lähdin myös yksin, mikä ei itseäni lainkaan häirinnyt – ainahan reissuilla tutustuu uusiin ihmisiin 😉 Enemmän mietitytti se, että ensimmäistä kertaa en maksanut ylimääräistä yhdenhengen huoneista, ajattelin kerrankin kokeilla ns. “naispaikkaa”… Aina toki on mahdollisuus saada joku vaikea ihminen huonekaveriksi, mutta olen aika sopeutuvainen nukkumapaikkojeni suhteen ja kuvittelisin, ettei näille matkoille lähde kukaan joka ei olisi…

10.10.2017 Tiistai HELSINKI-DELHI
>>KUVAGALLERIA<<
Lähtöpäivän aamuna kävin vielä tekemässä viimehetken toimistohommat pois ja vein koiruudet hoitoon. Edeltävänä päivänä ja viikonloppuna olin tarkistellut matkavakuutusten voimassaoloja ja juossut apteekeissa hakemassa extrat astmalääkkeitä ja mahalääkkeitä mukaan sekä suunnitellut työkuvioita valmiiksi siihen, että olisin poissa lähes toista viikkoa. Olin ollut jokseenkin skeptinen tätä reissua kohtaan, sillä uutiseet kertoivat monsuunisateiden aiheuttamista tulvista yms. Nepalin ja Intian suunnalla. Viimein Helsinki-Vantaan lentokentällä tuntui, että oikeesti olisin lähdössä tähän reissuun.
Lähtö oli suoralla 6,5h Finnairin lennolla Delhiin, Intiaan.
Check-innissä meitä oli vastassa Kaukoretkien opas Raffaello Tesi eli tuttavammin Raffa, Raffe tms (rakkaalla oppaalla monta nimeä 😉 ).. Raffe auttoikin meitä saamaan ruumaan tavarat ja jakoi matkaliput yms. Portin vieressä oli rahanvaihtopaikka, jossa sain vaihtaa sekä Intian rupiaa sekä USAn dollareita. Nepalin rahaa saisi vasta Nepalista.

11.10.2017 Keskiviikko DELHI-KATHMANDU
>>KUVAGALLERIA<<
Delhiin saavuttiin aamulla heti klo 5 jälkeen paikallista aikaa. Lentokentältä kuljetus tasokkaaseen hotelliin, jossa ensimmäisen kerran kaikki yhdessä kokoonnuttiin aamiaiselle ja nyt kunnolla näki kuka kuului ryhmään. Aamiaisen ja muutaman tunnin unien jälkeen siirryttiin taasen lentokentälle ja vajaa parin tunnin lento kohti Nepalin Kathmandua, jossa majoittautuminen Himalaya hotelliin.

12.10.2017 Torstai KATHMANDU-POKHARA
>>KUVAGALLERIA<<
“Kuvankauniin Phewajärven (884m) rannalla sijaitseva Pokhara on Annapurnalle suuntautuvien vaellusmatkojen keskus. Järven pohjoispuolella kohoava Annapurnavuoristo yltää parhaimillaan yli 8000metriin. Vuorijonon kenties näyttävin huippu on kalanpyrstöksikin (FishTail) kutsuttu Machhapuchhre (6993m).”~Kaukoretket
Aamiaisen jälkeen bussin pakkailut ja kohti Pokharaa ns. “moottoritietä” 😛 Tätä rytkystystä piti olla n. 6 tuntia, mutta kyllähän siihen meni reilusti enemmän 😉 Liikenne Nepalissa oli kaaosmaista, mutta kukaan ei siitä huolimatta tuntunut menettävän hermojaan. Autoihin tehtiin moottoriremonttia juuri siinä kohdassa, mihin se oli sattunut rikkoutumaan.
Pokharassa ennen majoittautumista käytiin Phewajärvellä soutelemassa, mutta koskapa alkoi satamaan vettä niin soutelu jäi suht’ lyhyeksi. Toisaalta kaikki alkoivat olla nälkäisiä ja väsyneitä matkusteltuun, niin hotelliin majoittautuminen ja päivällinen houkutteli jo kovin. Ennen paluuta hotelliin käytiin vielä Jarkon ja Merjan kanssa pikainen ostoskeikka trekkingkaupoissa.
Illalla tavattiin meidän paikallisopas sekä vuoriston pääopas Anup. Anup selitti tulevien vaelluspäivien kuvioita ja jakoi meille “sherpojen”-putkikassit, joihin matkalla tarvittavat varusteet laitettiin – itse kannettiin vain päiväreppua. Muut matkalaukut ja tavarat (mitä ei vuoristopäivinä tarvitse) jäisi heidän säilytykseen vaellusajaksi.

13.10.2017 PERJANTAI POKHARA-NAYA PUL – Trek.1 > Trikhedhunga
>>KUVAGALLERIA<<
Aamiaisen jälkeen paikallisoppaamme Nama sekä vuoristo-oppaat Prem ja Dendub saapuivat ja lähdettiin bussilla pitkin Yamdisolaa kohti Naya Pulin kylää. Bussireitti nousi parhaillaan 1600m korkeuteen ja laskeutui sitten Modilaaksoon, jossa meidän oli jättää ilmastoitu bussimme sekä muu hotellien tarjoama ylellisyys..
Lähtöpisteemme sijaitsi Modilaaksossa Naya Pul kylässä (1050m) ja täällä tapasimme sherpamme, jotka ottivat valtavat putkikassimme kannettavakseen. Pari sherpaa ja apuopasta oli juuri ammatin aloittaneita nuoria miehiä (17v) -Respect!!
Seuraavien päivien aikana vaelluksemme kulkee Annapurnan luonnonsuojelualueella, joka on kooltaan 7626km2. Reittimme kulkisi Annapurnavuoriston etelä- ja pohjoispuolella joka on osa kauppareittiä ja kulkee pohjoisen Kaligandakin laaksoon ja sieltä aina Mustangiin ja Kiinaan saakka.
Ensimmäisen päivän vaellusosuus oli lyhyt ja 500m tiukkanousu Tirkhedhungaan. Vaikka oppaiden mielestä portaat helpottivat nousua, niin itse olin erimieltä. Useamman tunnin nousu kiviportaita pitkin ei ainakaan omille polville nyt niinkään helppoa ollut – osa askelmista oli yli polven, mutta osa taas ihan vain muutaman sentin korkuisia. Toisaalta polvivaivaisena tiesin, että kyllähän sitä ylöspäin menee ja boksitreenit tangon ja painojen kanssa olivat tehneet tehtävänsä (Kiitos Tiilimäen Titaanille!), sillä reisissä ja lihaksissa ei tuntunut lainkaan rasitus. Lentojen ja bussissa istumisen jälkeen oli jopa nautinnollista päästä viimein liikkeelle. Ensimmäinen nousu oli raskas rasitusastman vuoksi, kunnes sain happilukot auki ja elimistön taas soviteltua “korkeanpaikan oloihin”. Avaava inhalaattori toimi hyvin ja parin kerran jälkeen sitä ei tarvinnut loppupäivänä lainkaa. Heti alkuun poikettiin paikallisessa julkisessa vuoriston koulussa, jonne lahjoitettiin kyniä ja vihkoja sekä kerättiin kolehti, josta saatiinkin ihan virallisesti lahjoituskuitti.
Trighedhungaan saavuttiin myöhään iltapäivällä ja majoittauduttiin vaatimattomaan majataloon. Ennen päivällistä käytiin kävelyllä kylän ympäristössä ja löydettiinkin ns.”baari” jossa oli wifi…

Down shoot by Raffe:

14.10.2017 Lauantai Trek 2. Trikhedhunga > Ghorepani
>>KUVAGALLERIA<<
Aamulla sherpojen tekemän aamiaisen jälkeen ylitimme Bhurungijoen sillan ja lähdimme nousemaan polkuja ja kiviportaita pitkin kohti Ullerin kylää (2073m).
Lounas nautittiin Banthatin kylässä (2250m), josta jatkettiin nousua kohti Ghorepanin kylään (2775m).
Reitille lähdettiin hyvissä ajoin jo klo 7 pintaan, mutta aurinko teki nopeasti nousuaan ja sen armoton polte hidasti kulkuamme valtavasti. Aina kun varjoinen kohta tuli, niin pysähdyimme minuutiksi-pariksi huilaamaan. Vettä kului ja sitä tankattiin taukopaikoilla reppujen juomapusseihin. Näin astmaatikolle tuo porottavan tukalan ilma oli todella kova rasite, mutta ylös mentiin hitaan varmasti.
Himalajan metsät ovat suurilta osin saaneet väistyä viljelysten tieltä, mutta vielä näkyy alkuperäismetsää reitillä. Täällä näin myös elämäni suurimmat rhododendorometsät – alppiruusut kohosivat useiden metrien korkeuteen, varmasti upea näky kukkiessaan! Päivän mittaan reitti siirtyi enemmän metsäpohjaiseen maastoon alkunousun jälkeen, mikä helpotti paljon omaa etenemistäni. Pääsin vihdoin omaan normaaliin tahtiini ja ilokseni huomasin, että meillä oli Merjan kanssa samanlainen etenemistahti. Näinpä jätimme muun porukan taakse ja etenimme reipasta kävelyvauhtia seuraavat osuudet. Pääoppaat Dendub ja Prem olivat lähettänneet meille yhden nuorimmista apuoppaista (Jenith 17v) peräänkatsojaksi, kun ensin olivat vakuuttuneet että meillä on ihan “järki mukana trekkaillessamme omaan tahtiin” 😉
Myöhään iltapäivällä saavuttiin Ghorepanin kylään, jossa tavattiin suomalainen Samu matkaseuralaistensa kera. Samu tulikin heti moikkaamaan kuullessaan puhetta suomeksi 🙂

Down shoot by Raffe:

15.10.2017 Sunnuntai POON HILL (3193m)Trek 3. Ghorepani > Tadapani
>>KUVAGALLERIA<<
Aamulla ennen aamiaista oli mahdollisuus osallistua opastetulle retkelle nousten Poon Hill (3193m) näköalapaikalle ihailemaan auringonnousua. Tottahan sinne lähdettiin! Harmikseni nousun alkaessa huomasin astmapiipun jääneen vyölaukkuun majapaikkaan eli omillani olin!
Nyt siis päätin, että pikkuhiljaa eteenpäin ja jos pahalta tuntuu, niin käännyn takaisin. Prem piti meidän joukon hyvin kasassa portailla ja parin minuutin välein pidimme pienen tauon. Joka askeleellä keuhkot huusivat kääntymään takaisin, mutta pää ei antanut periksi. Pieni lyhyt askel kerrallaan nousin suht’ jyrkkää porrastusta kohti huippua. Piti oikein keskittyä jokaiseen askeleeseen, ja minimoida muut toiminta. Ja tuttuun tapaan jälleen kerran, kun nousua oli menty n.40min, niin keho antoi periksi ja “happilukko” aukesi. Tästä eteenpäin nousu oli normaalia ns. rankkaa rasitusta ja pääsin kuin pääsinkin perille!!! Huikee tunne 🙂

Näköalapaikalla oli ruuhkaa, joten pakollisten “huippukuvien” jälkeen päätin lähteä alaspäin, sillä olin nähnyt ylösmennessä omasta mielestäni paremman paikan 3000m kohdalla katsella omassa yksinäisyydessä auringonnousua <3
Samaiseen kohtaan oli tullut myös lontoolainen herra omien sherpojensa kera, siinä sitten jutusteltiin tovi ihaillen upeaa auringonnousua, joka avautui eteemme kun pilvet väistivät juuri ennen ensisäteitä. Poon Hillin huipulta on upeat näkymät Annapurna 1 (8091m) ja Annapurna South (7219m). Kirkkaalla säällä sieltä näkee jopa Mustangissa sijaitsevan Dhaulagirin (8167m).
Yhtämatkaa palattiin takaisin kylään puol’ juoksua ja sain ohjeistusta oman hotellin suunnasta sherpoilta – sillä lähtö oli tapahtunut pilkkopimeinä aamuntunteina ja kylänkujat olivat vieraita.  Siirryin aamukahville ravintolaan, jossa oli jo aamiaisvalmistelut menossa. Kerrankin sain käyttää wifiä, sillä kaikki majapaikasta olivat vielä Poon Hillillä joten verkossa ei ollut ruuhkaa 😉
Aamiaisen jälkeen päivän reittimme lähti uuteen nousuun päälle 3000m. Poon Hillin nousun jälkeen alkoi pikkuhiljaa tuntua siltä, että portaat saisivat riittää.
Päiväreitin huipulla tapasimme jälleen Samun kavereineen ja pyysinkin Samulta terveiset *kuvaan 😉
Parin solan poikki taivaltamisen jälkeen teimme viimeiseen ja tiukan nousun majapaikkaamme Tadapanissa (2540m).

Olimme Merjan kanssa pari tuntia ennen muita majapaikassa. Viimeinen nousupäivä oli kaikille rankka, ja heti kun muut tulivat niin suoriuduin ensimmäisenä suihkuun. Ensimmäistä kertaa ikinä trekkailessani voisin väittää kehoni ylikuormittuneen, sillä suihkun jälkeen otin buranan ja saadessani fleecekerraston päälleni kaaduin makuupussiin ja täkkien alle ja tunsin kuinka kuume yritti vallata. Nukahdin samantien ja nukuin tunnin verran kunnes heräsin päivälliselle. Pienen päikkärin jälkeen olo oli tosi rentoutunut ja palautunut hyvin päivän rasituksesta jälleen 🙂 Maittavan päivällisen jälleen oli oppaamme ja sherpamme valmistaneet.
Tähän päättyikin trekkauspäiviemme nousut sillä seuraavat päivät reittimme laskeutuivat vuorilta alas ja takaisin Naya Pul kylään.

Down shoot by Raffe:

16.10.2017 Maanantai Trek 4. Tadapani > Ghandrung – Shaule Bazaar
>>KUVAGALLERIA<<
Maanantai-aamuna alkoi laskeutuminen alas pieneen solaan ja ylitettiin sen pohjalla virtaava joki. Vastarinnettä ylös, jonka jälkeen saavuttiin Ghandrungin kylään (1951m) johtavaan solaan.
Ghandrung on Nepalin toiseksi suurin gurungkylä. Sen keskeinen sijainti kauppa- ja vaellusreittien risteyksessa on tehnyt siitä tärkeän keskuspaikan. Liuskekivikattoiset talot ja kivetyt terassivieljelmät sopivat Himalajan rinteille erinomaisesti.
Päivän päälle majoittaudumme Shaule Bazaarin kylään (1170m). Jälleen meillä oli Merjan kanssa “omatahti” päällä ja peräänkatsojaksi saatiin lounaan jälkeen itse Prem. Pilvet näyttivät uhkaavilta, joten pidettiin laskeutuessa hyvää tahtia yllä (lue=puol’ juoksua), eikä juurkaan jääty mietiskelemään. Juuri n. 100m ennen majapaikkaa alkoi satamaan vettä, onneksi päästiin kastumatta perille! Toiset olivat joutuneet jäämään pitämään sadetta reitille.
Majoittautumisen jälkeen osa porukasta lähtee Raffen johdolla uimaan ja pakkohan sitä oli lähteä katsomaan 😉
Jälleen sherpamme tekevät maittavan illallisen ja tälläkertaa pöytään saadaan myös rommia. Sherpat esittävät paikallisia laulelmia, ja innostutaan kaikki hieman “twerkkaamaan” sen tahdissa oppaiden näyttäessä mallia 😀

17.10.2017 Tiistai Trek 5. Shaule Bazaar > Naya Pul – *paluu KATHMANDU
>>KUVAGALLERIA<<
Viimeisenä aamuna hieman väsyneenä ja haikeena pakkailin päiväreppuani lähtöön – kaikki kiva loppuu aikanaan. Kokoonnuimme yhteiseen kuvaan jälleen majapaikan edessä ja sitten tossua toisen eteen Modilaaksoa pitkin ja kohti Naya Pulia. Merjan ja Premin kanssa etenemistahti on reipas – Prem antaa meidän valita oma vauhtimme, mikä sopi meille vallan mainiosti.
Naya Pulissa pakkasimme reput ja putkikassit bussiin ja vaihdoimme hieman kevyempiä kenkiä jalkaan. Vielä loppukuvia sherpojen ja oppaiden kera, kunnes hyppäsimme virkistävän ilmastoituun bussiimme. Haikein mielin jätimme sherpat ja oppaat Pokharaan ja jatkoimme itse matkaa kohti Kathmanduuta. Iltaruuhkat olivat käsittämättömät ja muutaman sadan kilometrin matkaan meni 9 tuntia! Myöhään illalla oltiin takaisin tutussa Himalaya hotellissa Kathmandussa ja illallisellekin vielä ehdittiin.

18.10.2017 Keskiviikko KATHMANDU
>>KUVAGALLERIA<<
Aamulla pakkasin kaikki pyykkini ja jätin ne hotellin pesulapalveluun, isosta pyykkikassista hintaa kertyi huimat 8eur. Aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla koko ryhmä viettämään kaupunkipäivää. Kathmandu sijaitsee kattilamaisessa laaksossa n. 1300m kokreudessa. Laaksossa on kolme kaupunkia Kathmandu, Patan ja Bhaktapur. Kathmandun kaupunkiohjelmassa oli Dunbar-aukio, vanhan kuninkaan palatsi, lapsijumalatar Kumar sekä apinatemppeli – näistä on todella hyvin juttua mm. Meriharakka.net-blogissa, joten jätän tarinat toiseen kertaan. Lounaan jälkeen lähdettiin Merjan ja Jarkon kanssa kiertelemään katuja ja kujia. Itselle oli pakko ostaa hengityssuojain, sillä iltapäivän ruuhka nostatti kaasut ja pölyt todella voimakkaaksi. Hotellille saavuttua olikin jo huoneeseen pyykkini saapunut pesultasta, ja miten hienosti ne olikin laskosteltu! Tovi terassilla istuttua olimme vihdoin kaikki taas koolla ja siirryimme bussilla nepalilaiseen illallisen pariin. Päivä oli ollut pitkä, joten “Nukku-Mattia” ei kauaa tarvinnut odotella.

19.10.2017 Torstai KATHMANDU – DELHI
>>KUVAGALLERIA<<
Aamiaisen jälkeen olikin siirtyminen lentokentälle ja lento Delhiin, jossa majoittautuminen ensimmäisen luokan Crowne Plaza Delhi Okhla-hotelliin.
Ennen majoittautumista kuitenkin kiertelemme pienellä kaupunkikierroksella ja saankin jo ensimmäiset “selfie please“-kokemukseni. Todella hämmentävää, että joku ventovieras haluaa kanssani selfien itsensä tai lapsensa kanssa. Hämmentävän alun jälkeen suostuin joihinkin asiallisiin pyyntöihin selfieseen, äidit halusivat lapsensa “länsimaalaisen” kanssa samaan kuvaan – kuin myös moni hivuttautui viereeni ottamaan itsestään selfietä tai jopa pyysi seuralaistaan ottamaan kuvan niin, että olin hänen vieressään. Intialaiset on selkeästi selfie-kansaa – jopa kännykkä mainokset keskittyivät mainostamaan selfie-kännyköitä!
Intia itsessään ei miellyttänyt, saasteet olivat todella käsinkosketeltavissa. Edes Kiinan Shanghaissa en pahimpina saasteaikoina ole kokenut näin hengenahdistavaa ilmansaastetta. Tunkkaisen ja paahtavan helteisen päivän päälle ilmastoituun hotelliin pääsy oli todella odotettu! Nautin huoneen raikkaasta ja viileästä ilmasta enkä juurikaan poistunut huoneesta muutoin kuin illalliselle. Hotellin käytävillä jo selkeästi näkyi ilmansaasteet, mutta onneksi huoneissa oli hyvä ilma.

20.10.2017 Perjantai DELHI – AGRA
>>KUVAGALLERIA<<
Meillä piti olla vain 4 tunnin ajomatka Agraan, mutta sitkeästi bussikuskimme ajeli kaikkia muita teitä paitsi moottoritietä! Näin ollen päivän bussikyyti taisi venyä lähes 10 tuntiin, mikä ei kyllä ollut yhtään herkkua vaellusten päälle. Juuri ennen Agraa poikkesimme Fatehpur Sikrin aavekaupungissa. Suurmoguli Akbar rakennutti sen pääkaupungikseen punaisesta hiekkakivestä. Valtavsasta rakennusurakasta huolimatta se toimi hänen valtakuntansa keskuksena vain lyhyen ajan.
Kaikilla oli jalat turvoksissa ja kävely tuotti tuskaa. Loppujen lopuksi päästiin Jaypee Palace-hotelliin, joka oli ensiluokkainen.
Itse venyttelin ja torkuttelin huoneessa, kun toiset olivat jo löytäneet itsensä uima-altaalle.

21.10.2017 Lauantai AGRA Taj Mahal – DELHI
>>KUVAGALLERIA<<
Ennen aamiaista lähtö Taj Mahalille, jossa piti olla hyvissä ajoin näkemässä auringonnousu. Eilisen palautteen vuoksi meillä oli vaihtunut niin bussi, bussikuski kuin opaskin – hienoa työtä Raffe!…. Jonot Taj Mahalin sisäänkäynnille oli valtavat, miehille ja naisille omansa joiden lisäksi paikalliset pääsivät omasta jonostaan. Laukut läpivalaistiin. Itse Taj Mahal on näkemisen arvoinen, kaunis ja rauhallisuuden tyyssija. Valtavasta ihmismassasta huolimatta se oli ainoa paikka koko Intian matkalla, jolloin koin hiljaisuutta ja rauhaa… siitä huolimatta, että jälleen kerran jouduin “selfie please”-ihmisten vietäväksi. Porteista ulostulessa jälleen kauppiaat ja kerjäläiset hyökkäsivät ahnaasti päälle.
Olisin mielelläni katsellut kauppiaiden tarjontaa, mutta johtuen tästä ahdistelusta oli pakko jatkaa matkaa määrätietoisesti kohti bussia sivuilleen vilkuilematta.
Aamiaisen jälkeen oltiin valmiita siirtymään takaisin Delhiin, jossa jälleen vietin illan kokonaan hotellissa -omasta puolestani olin valmis kotimatkalle eikä Delhin ostoskeskus juurikaan houkutellut.

22.10.2017 Sunnuntai DELHI – HELSINKI
>>KUVAGALLERIA<<
Suoralento Finnairilla Helsinkiin 10:50. Hyvin ehti taas muutaman leffan ajankuluksi katsoa lennonaikana. Helsinki-Vantaan lentokentällä olikin aika hyvästellä kaikki ihanat ryhmäläiset. Aivan ihaniin persooniin sain tällä reissulla tutustua! Meidän ryhmä oli harvinaisen hyvin yhteenpuhaltava ja yhtenäinen – kaikki viihtyivät porukassa. Kaukoretkien oppaamme Raffe luotsasi ryhmäänsä hyvällä pelisilmällä – todella ammattitaitoinen opas joka tarinoi hyvin bussimatkan aikanakin reitin näkymistä ja kohteista 🙂 Alustavasti jo suunnittelin 2018 marraskuulle Perun matkaa inkojen poluille, saas nähdä pääsenkö ja onko Raffe siellä oppaana ja tuleeko Jarmo ja Sirpakin sinne ja kestääkö kunto ja terveys ja ja ja… Onpahan ainakin kohde, mitä varten treenata taas 😉 Myös porukka innostui ajatuksesta Annapurnan Basecampista, saas nähdä saadaanko se vielä kasaan 🙂

Nepal Annapurna Trek
“VAATIVA (Annapurna Trek)
Päivän retkiosuudet 5–9 tuntia. Päivittäiset vaellusmatkat 5–25 km. Reitit pääsääntöi­sesti helppokulkuisia, mutta paikoin myös jyrkempiä ja vaikeakulkuisempia osuuksia.”
 
Tähän tulisi ehdottomasti lisätä, että reitti on lähes kokomatkan portaita, joka varsinkin polviongelmallisille voi aiheuttaa jopa matkankeskeytyksen. Trekissä 3 päivää rappusia tuntikausia ylöspäin, ja 2 päivää alaspäin on varmasti kokemattomalle “suomalaiselle tasesen tallaajalle” voimainkoitos. Suosittelen treenaamaan boksillenousua tankopainojen kera, auttaa kummasti tällä reitillä 😉 Itselläni astma pysyi koko vuoristo-osuuden hyvässä hoidossa, Kathmandun/Pokharan katupölyssä oireili enemmän. Muutoin nautin koko Nepalin osuudesta. Ihmisten välittömyys, ystävällisyys säväytti sydänjuuria myöden. Tänne tulen varmasti uudelleen!

Intia Taj Mahal
Hmm, mitäpä sitä sanoisi. Itse Taj Mahal nousee kauniina ja seesteisenä saasteisen usvapilven keskeltä. Intia taisi tulla omalta osaltani nähtyä ja koettua, tänne tuskin saavun enää toiste muutakuin välilaskupaikkana jonnekin muualle esim. Nepaliin.
Saasteita, harmautta, alastomia miehiä (=eräs monista uskomuksista, pyhistä ja uskontomuodoista), ihmismassoja, ihmisiä tunkemassa iholle, selfieitä, röyhkeitä katumyyjiä, kerjäläisiä, likaisuutta, ilmansaastetta, ponnekaasuja, hyönteismyrkkyjä. Intian haistoin iholtani ja matkatavaroistani monen pesukerran jälkeenkin. Kulttuurishokkia kerrakseen, vaikka niin olen kuvitellut haluavani nähdä ja kokea kaikkea…ehkä se on se paljon puhuttu iän tuoma mukavuudenhalu, jonka rajat tuli vastaan Intiassa…

Astma – Rasitusastma
Toistuvasti minulta tiedustellaan kuinka näin astmaisena ja nimenomaan rasitusastmaisena kykenen käymään alpeilla ja vuoristossa.
Ilokseni huomasin, että lääkitys oli kuitenkin kohdillaan, sillä kertaakaan en tällä(kään) reissulla kuullunut keuhkojeni vinkuvan 🙂 Iso kiitos lääkärilleni, joka aina päivittää kohdekohtaisesti lääkitykseni.
Itse nousut ovat rasitusastmaiselle rankkoja, ja varsinkin jos siihen lisätään paahtava auringonpaiste ja helle.
Mutta, vuoristojen nousut ovat muutenkin raskaita “tasaisentallaajille”, niin ilman treeniä ja hyvää peruskuntoa niihin ei muutenkaan kannata lähteä saatikka näin astmaisena. Vauhti on ehkä normaalia hitaampaa ylöspäin mennessä, mutta tasaisella ja alaspäin tullessa (jos polvi ei temppuille) astmasta ei ole rasitetta. Vielä näissä korkeuksissa normaali sääoloissa ei ainakaan itselläni ole ollut hengitysongelmia (- pois sulkien kuivat pakkaset ja helteet). Sateella ja yöaikaan jopa hengitys helpottuu ilmanollessa “hapokas”.
Itselläni “happilukon” aukaisu kestää n. 40min eli aina päivän ensimmäisen nousun alkuun 40min on todella raskaista – päässä jyskyttää eikä happi kulje. Tähän otan normaalisti avaavaalääkettä (itsellä käytössä Ventoline Diskus 6x200mikrog), joka auttaa hengitykseen lähes välittömästi. Kun tuo happilukko on auki, niin nousut tuntuvat ns. normaalin raskailta.

Ryhmämatkat
“Viime aikoina olen lähinnä tehnyt omatoimimatkoja, sillä olen usein pettynyt ryhmämatkoihin.”
Tälle reissulle otin ryhmämatkan lähinnä siitä syystä, etten saanut matkakaveria itselleni. Kaukoretkien ryhmämatka oli todella positiivinen kokemus – suosittelen lämpimästi! Opas oli asiansa osaava ja omasi pelisilmää ryhmäänsä kohtaan. Hotellit ovat tasokkaita ja vaellusreitillä majapaikat olivat siistejä vaikkakin vaatimattomia (tunnustan, että olin valmistautunut “alempitasoisiin” majapaikkoihin). Lämmintävettä suihkuun ja wifi (toimi kiitettävästi, jos ei ollut ruuhkaa) löytyi lähes joka kylässä – puhelinverkko ei ollut käytettävissä korkeimissa kylissä.
Allergiat, vegetaristit yms otettiin hyvin huomioon niin vaelluksella kuin muuallakin aterioidessa. Olin itse valinnut ns. naispaikan, mutta ainoana naispaikkalaisena sain oman huoneen. Kerrankin sai jättää “aivot narikkaan” ja nauttia matkanteosta ja maisemista. Laukut kannettiin huoneisiin, huoneiden avaimet tuotiin käteen heti saavuttuamme paikalle ja juomarahat ja tipit oli huomioitu matkan hinnassa, joten myös siltä osin ei tullut yllätyksiä. Varmasti tulen käyttämään Kaukoretkiä myös tulevaisuudessa.

Aiheeseen liittyviä linkkejä
*Matkasto.net : NEPAL – Reetta Näätänen
*Matkasto.net : INTIA – Reetta Näätänen
*Matkasto.net : INTIA – Eero Hämeenniemi
*Meriharakka.net : NEPAL – Kathmandu vuonna 2017
*Kerranelämässä.fi : NEPAL – Kumari Kathmandun elävä Jumalatar – Antti Helin
*Namistelija.blogspot.fi : NEPAL – Osa 1.

9-2017 Kulhan Laavu – Joutsijärvi

Retkipaikka Joutsijärvi
Aina kun vain mahdollista, pyrin käymään kotini vieressä reppuretkeilemässä pidempiä ja lyhyempiä matkoja Joutsijärvellä.

23.09.2017 Lauantai
Jälleen aamulla pakattiin tuttuun tapaan kahvit ja retkieväät makkaroineen, ja suunnisteltiin aamukahville järvenrantaan, tällä kertaa Kulhan Laavulle.

09-2017 Berctesgaden Saksa

08-11.09.2017 Berchtesgaden Saksa
Tämän vuoden ruska-aikaa en päässyt viettämään Berchtesgadeniin tuttuun tapaan, johtuen lokakuun Nepalin matkasta – joten jo kesällä sain houkuteltua ystäväpariskunnan ens’kertalaisina matkaan ajatuksella koirien kera ja vietettäisiin ns. 25vuotishääpäiviä…Tälläkertaa siis matkassa olivat koirat. Aluperin itselläni piti olla vain heeleruros Vääpeli Körmy, mutta viimehetken hoitopaikka ongelmien vuoksi myös australiankarjakoiran 6kk ikäinen urospentu Roisto lähti mukaan. Juha ja Satu ottivat mukaansa heeleruroksen Nestorin.

06.09.2017 Keskiviikko
Totuttuun tapaan iltalaivaan, ja laivassa oli otettu kaksi lemmikkihyttiä. Hiema noli sovittelemista ruokailujen kanssa, kun en halunnut jättää koiria vahtimatta hyttiin. Loppujen lopuksi kaikki sai käytyä syömässä ja yöpuulle päästiin ajoissa.

07.09.2017 Torstai
Aamiainen Kungens Kurvan Scandic hotellissa ja matka jatkui kohti etelää. Jönkopingissä pysähdyttiin shoppailemaan ja Zoo Arkenissa sai Mustin ja Mirrin pisteitä ostaessani Roistolle sadetakkia 😉 Illalla myöhään löydettiin yöpaikka läheltä Nurnbergia.

08.09.2017 Perjantai
Heti puolilta päivin oltiin Haus Munchenissa ja emäntä oli jättänyt meille huoneenavaimen lähtiessään itse asioille. Pikaisesti vaihdettiin vaatteet ja suunnisteltiin Königsseelle ajatuksena käydä lautalla St.Bartholomessa ja ehkäpä myös syödä siellä.
Sää oli mitä mahtavin +25 astetta 🙂 Illalla suunnisteltiin vielä Berchtesgadenin keskustaan syömään kreikkalaiseen ravintolaan ja samalla nähtiin upeita autoja, joita oli esillä siellä.

09.09.2017 Lauantai
Aamiaisen jälkeen suunnattiin Untersbergille, jonne noustiin kaapelihissillä. Sieltä suunnisteltiin alaspäin kävellen ja kyllä rappusosuudet olivatkin Roiston kanssa haasteelliset, sillä tällä pennulla painoa oli jo 20kg ja ´jouduin sen jyrkimmässä kohdassa ottamaan kainalooni. Heelerpojat tulivat kuin vanhat tekijät!
Hyvin myös ens’ kertalaiset Satu ja Juha selviytyivät reitistä ja Toni Lentz hyttelle päästyä olikin oluet ansaittu 😉 Sää oli upea aurinkoinen ja päivä oli onnistunut.

10.09.2017 Sunnuntai
Aamu oli sateinen ja sumuinen ja tällä kertaa suunnisteltiin alkajaisinksi Almbachklamm reitille, joka on aina yhtä vaikuttava <3

Tästä jatkettiin Kehlsteinhausiin, jonne noustiin bussilla ja myös tällä kertaa tultiin alas bussilla, sillä sää oli kovin sateinen.

Tästä olikin hyvä jatkaa vielä Hinterseen kierrokselle, niin koiratkin saivat jaloitella 😉

Ja eihän taida olla Berchtesgadenin reissua ilman Burmesterhausia, joten toki vierailimme myös siellä moikkaamassa Markea ja Heikkiä 😉 Tällä kertaa majoituksemme oli toisaalla, sillä Burmesterhausiin ei voi majoittautua koirien kera.

Ilta kuluikin sitten pohtien syntyjä syviä ja käytiin vielä kiipeämässä majatalomme nurkalla olevalla näköalapaikalla..

11.09.2017 Maanantai
Pikaloma alpeilla oli ohi ja aamuauringossa kylpevä Watzmann saatteli meidät kotimatkalle. Toivottavasti saatiin taas muutama uusi ihminen potemaan kaukokaipuuta alpeille 😉
~Until we meet again ~ Grüß Gott

 

8-2017 Kesäyön Marssi Jyväskylä

19.08.2017 Kesäyön Marssi Jyväskylä
Olin ilmoittautunut kesäyön marssille Jyväskylään matkana 42km, ja tällä kertaa kaveriksi oli lupautunut Rami sekä tottakai olin ilmoittanut taasen koirankin.

18.08.2017 Perjantai
Työpäivän päälle auton nokka kohden Jyväskylää, sillä olin vsarannut Hotelli Albasta huoneen. Hotelli oli edullinen ja sijaitsi suoraan reitillä eli vaatteiden vaihto yms kävisi käden käänteessä tarvittaessa.
Koira yritti jo ennakkoon käyttää oman energiageelinsä, mutta urheiluteipillä sekin tuubi tuli pelastettua 😉

19.08.2017 Lauantai
Sää oli pilvinen, ja olin varautunut kaatosateeseen tälläkertaa. Vettä saatiinkin heti alkujumpassa niskaan, mutta sade lakkasi lähes heti kun liikkeelle lähdettiin.
Reitti oli todella ankea pitkällä matkalla, sillä se kierti 3 kertaa Jyväsjärven. Asfalttipohja ei todellakaan ollut herkkua polvelleni, ja se alkoikin kerätä nestettä jo toisella kierroksella.
Ramilla taas kävely ei meinannut lähteä liikkeelle ollenkaan, ja hopuutin sitä ahkeraan toisella kierrokseella – sillä minä koiruuden kera olisin ollut valmis reippaampaan vauhtiin. Viimein Ramikin sai kakkosvaihteen päälle ja viimeinen kierros menikin jo kiitettävää vauhtia. Siltikin jäätin hieman tavoitteestani, sillä 42km kuljettiin loppujen lopuksi aikaan 9,5tuntia.
Koskapa tällä kertaa reitille lähdettiin jo klo 16, niin hyvissä ajoin oltiin illalla sängyssä ja pääsi nukkumaan kunnon yöunet 😉 Päivän päälle hevoslinimenttiä jalkoihin ja “pintelit” päälle, kyllä hevosihmiset tietää miten jalat pidetään kunnossa myös asfalttimaratonin päälle… Järjestäjät lupasivat, ettei ens’vuonna marssita Jyväsjärven ympärillä 😛

20.08.2017 Sunnuntai
Ruhtinaallisen aamiaisen jälkeen suunnisteltiin takaisin kotia kohti.

Page 1 of 4

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén