05-12.04.2010 Ponta Delgada, Sao Miquel / Azor, Portugal
>Kuvagalleria< *pahoittelut kuvien laadusta. Kuvat napsittu taskupokkarilla*

40-vuotispäiviäni lähdin viettämään Atlantin helmeen… eli Azoreille

Alkuperäisestä haaveesta poiketen (joka oli Kilimanjaro-vaellus sekä Sansibar-beach), suuntautui syntymäpäiväreissu Portugaliin kuuluville Azorin saariryhmälle – ja siellä nimenomaan pääsaarelle Sao Miguelille. Tukikohdaksi saaren pääkaupunki Ponta Delgada ja hotellina Sao Miguel Park -hotelli … Tilattuani matkan, minulla ei juurikaan ollut tietoa paikasta, ja karttaakin sai hieman aikaa tutkia, ennen kuin saariryhmä löytyi… mutta itse paikka sitten tekikin suuren vaikutuksen.

Azorit sopii erityisesti hieman varttuneemmalle luonnosta pitävälle matkailijalle. Mikään nuorten bilettäjien mekka Azorit ei ole. Myöskään himoshoppailijalle Azoreilla ei ole paljon annettavaa. Mutta se luonto ja ihmiset…

Azorit ei ole liian kuuma hellepätsi, vaan siellä tasaisen mukavan lämmin ilmasto ympäri vuoden. Vuoden keskilämpötila on 18 astetta. Talvellakin lämpötila pysyy 15 asteen yläpuolella. Azoreitten tasaisen lämpimän ilmaston mahdollistaa saariryhmän sijainti keskellä lämmintä golf-virtaa. Golf-virran ansiosta sää Azoreilla on huomattavasti lämpimämpi kuin esimerkiksi Lissabonissa, joka sijaitsee samalla leveysasteella. Väitetään, että merivesi Azoreilla on ympäri vuoden mukavan lämmintä, itse en edes kokeillut meriveden lämpötilaa koko viikon aikana 😉

Upeaa luontoa riittää- Azorit on oikea paratiisi. Kukkaloistoa ja upeita puutarhoja silmänkantamattomiin. Sao Miguelin saarelta löytyvät myös parhaat luontopolut. Upeita reittejä on toistakymmentä. Pisimmillä reiteillä pituutta on yli 15 kilometriä, mutta myös muutaman kilometrin pituisia polkuja löytyy. Koska Azorit on tuliperäinen, vuoristoinen saari, on luontopoluilla paljon korkeuseroja. Polut voivat sateen kohdatessa muuttua mutavelliksi ja liukkaiksi, joten kunnon kengät sekä säävaihtelujen vuoksi sadevarustus on syytä pakata matkaan. Ponnistelut vaelluksilla palkitaan mahtavilla näkymillä ja elämyksillä… kuten vesiputouksen alla uiminen… Tosin korkeanpaikan kammosta kärsivien kannattaa miettiä kerran jos toisenkin luontopoluille lähtöä… Samoin, kuin saaristo ei välttämättä sovellu liikunta esteisille.. Golf-harrastus on yksi hyvä syy lähteä Azoreille 😉

Kaiken kaikkiaan tämä saaristo ei vielä ole turismin valloittama ja on todellinen keidas – suosittelen lämpimästi!

Tämä esittely herätti mielenkiintoni, en vain muista mistä tämän sain…
” São Miguelin saari São Miguel tarjoaa parhaat palat koko Azorien saariryhmästä – aina Corvon levollisesta rauhasta Santa Marian hienoihin uimarantoihin. São Miguelilla on niin sademetsien kaltaista viidakkokasvillisuutta kuin aaltoilevaa tasankomaisemaakin. Monet pitävätkin Azorien pääsaarta São Miguelia yhtenä maailman suurimmista luontoelämyksistä. Luonnon lisäksi saarella on merellinen pääkaupunki ja idyllisiä kyliä…”

05.04.2010 maanantai Hki- Ponta Delgada
>Kuvagalleria<
Maanantaina lensimme 5 tunnin lennon Ponta Delgadaan… Olimme perillä hyvissä ajoin, johtuen -3 tunnin aikaerosta. Päivä kuluikin sitten kauppakeskuksessa shoppailen ja syöden…

06.04.2010 tiistai Cumeeiras
>Kuvagalleria<
Aloitimme Sao Miguel-saaren valloituksen lännestä. Reittimme kulki Sete Cidaksen-kraatterin reunalla. Vista do Rein näköalapaikalta avautuu mainosten mukaan satumainen näkymä yli 12 km leveän jättimäisen kraatterin ympäri. Olisimme mielellämme kyllä ihailleet kauniita kaksoisjärviä, mutta tällä kertaa sumu peitti näkymän.

Alku patikointiamme piiskasi sade, mutta puolen päivän tienoilla ilma kirkastui ja aurinkokin näyttäytyi…

Vierailimme kraatterin keskellä sijaitsevassa pienessä kylässä, jossa pidimme pienen kahvitauon ja tutustuimme kylän kirkkoon, joka oli puettu pääsiäisen kunniaksi. Poikkeuksellisesti Azoreilla on sallittua valokuvata myös kirkon sisällä, mikä useimmissa maissa on kiellettyä. Kävimme myös tutustumassa ananaksen viljelyyn Faja de Baixon kylässä, ja ananasviljemällä saimme maistiaisiksi paikallista ananaslikööriä.

07.04.2010 keskiviikko Faial da Terra
>Kuvagalleria<
Kapea ja jyrkkä mukulakivipolku johdatti meidät kaakkoisrannikolla sijaitsevan Faial da Terran kylästä ylös vuorelle. Lopultakin yöllisen sateen liukastaman ja raskaan nousun jälkeen tulimme perille pieneen Sanguinhon kylään, jonka paikallisasukkaat hylkäsivät 1970-luvulla. Pieni kylä on nykyisin entisöity ekomatkailukohde ja sijaitsee kauniin luonnon keskellä. Viidakkovaelluksen ja paikallisen oppaamme Nunon opastuksella kasvillisuuteen tutustumisen jälkeen nautimme pikniklounaan vesiputouksen luona…

Takaisin paluu vaati keskittymistä, sillä yöllinen sade oli liukastanut alastulopolun ja mutaliejussa kävely oli todella vaikeaa.

Muuten sää suosi retkikuntaamme tällä kertaa – ainoastaan ilman suhteellinen kosteus% alkoi lähennellä 80 (putouksella jopa yli tämänkin), ja se kyllä näkyi kasvustossa kuin myös retkikunnassamme, sillä hiki virtasi miltei ilman ponnisteluja. Retki oli teknisesti vaativa, vaikka matkaa oli vain 6km.

Paluumatkalla hotellille nähtiin 70päinen lehmälauma menossa lypsylle pelkästään koirien ohjaamana – työkoirana oli SaoMiquelFila.

08.04.2010 torstai 40-vuotispäivä
>Kuvagalleria<
Vapaa päivän vietimme tutustuen Ponta Delgadan tarjoamiin upeisiin puistoihin….

Lämmin kiitos kaikille syntymäpäiväni muistaneille tekstiviesteistä yms.

Tarkoituksemme oli osallistua delfiini- ja valassafarille, mutta retkikuntamme ikäväksi se oli peruttu sään vuoksi. Kaupungissa sää oli mitä mahtavin +24 astetta ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, mutta merellä oli voimakas merenkäynti. São Miguelin lähivesissä elää kaiken kaikkiaan 25 eri valas- ja delfiinilajia. Delfiinit liikkuvat usein suurissa, jopa sadan eläimen parvissa. Ehkäpä joku toinen kerta sitten…

09.04.2010 perjantai Monte Escuro
>Kuvagalleria<
Vaellus alkoi Monte Escuron vuoren luota korkealta saaren keskiosasta.

Kävelimme vuoren huipulla Fogo-kraatterin reunalle, josta näkyi upeasti keskellä oleva järvi…kuuleman mukaan. Sillä näkymät jäivät näkemättä todella rankan sumun sekä sateen vuoksi… tämä vaellus meni suorittamiseksi – suomalaisella sisulla vasten Atlantin tuulia, sillä sade piiskasi ryhmäämme vaakatasossa suoraan päin näköä. Samalla suoritimme teknisten varusteiden vertailuja sillä jo tunnissa oli suurimalla osalla porukasta vaatteet ihoon saakka litimärkiä, kuin myös housujen lahkeet uittivat vaelluskenkiin vettä sisäpuolelle. Täytyy antaa täydet pisteet ja papukaijamerkki omille cross-housuilleni, jotka pitivät kaikkien epäilysten keskellä pintansa ja pysyivät sisäpuolelta kuivina! Todella toimivat housut myös lämpimiin ja kosteisiin paikkoihin hengittävyytensä vuoksi! Merrelin chameleonit (jotka olin ottanut vain varakengiksi mukaan) pitivät monia kunnon vaelluskenkiä vastaan sadetta paremmin… Vaikka omat housuni eivät uittaneetkaan sadevettä kenkiin, niin kerrasta oppineena seuraavalle reissulle lähtee mukaan myös säärystimet matkaan… Aina oppii jotain uutta 😉

Matkalla hotellille aurinko sitten taasen näyttäytyikin ja ilta olikin jo aurinkoinen…

Ilta menikin varusteiden kuivattelussa, ja ryhmämme käytti ahkerasti niin omiaan kuin hotellinkin hiustenkuivaimia saadakseen varusteet kuiviksi aamuksi – viimeistä patikointia varten…

10.04.2010 lauantai Furnas-Ribeira Quente
>Kuvagalleria<
Aloitimme patikointimme Furnaksen-kraatterista… Reittimme kulki vuoristopolkua pitkin Ribeira Quenten etelärannikolle.

Tällä kertaa sää suosi meitä, vain yösateen kostuttama vuoristopolku aiheutti sydämentykytyksiä jyrkässä laskussa, ja korkeanpaikan kammoni pääsi oikeuksiinsa liukastellessani vuorelta alkaspäin näkymien avautuessa huikeana sivulle – polun leveys 40 cm ja suoraan rotko vieressä, ilman enempiä tukia… Alkoi jo mietityttämään onko henkivakuutus voimassa ja tarpeeksi kattava…Takaisin asfalttitielle päästyämme, mietimme millaisissa maisemissa mahdoimme oikeasti koko viikon patikoida, kun tämä ns. ”helppo ja palauttava” osuus oli näinkin huimaava!

Lopulta saavuimme Ribeira Quenten kylään etelärannikolle, ja viimein aurinko näyttäytyi ja poisti sumun … Piknikin nautimme meren äärellä hiekkarannalla Atlantin aaltoja kuunnellen – mikä upea päivä!

Tästä siirryimme bussilla takaisin Furnakseen ja siellä kävimme pikaisesti katsomassa kuumat lähteet ja vierailimme kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa oli myös uintimahdollisuus Nuoruuden lähteessä… Itseäni rautapitoinen ruosteenvärjäämä 40 asteinen vesi ei houkutellut ollenkaan – joten vietin aikaani Terra Nostran kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa on kasveja kaikkialta maailmasta – siellä olisi kyllä katsottavaa ollut enemmänkin, mutta illallinen odotti…

* lauantai-iltana tutustuimme Quinta Pico da Cruz tilan lusitanoihin aivan mahtavan illallisen siivittämänä… Siinä kasvattajan kanssa hierottiin jo kauppojakin parivuotiaasta lusitanosta kasvattajan vakuutellessa, ettei ole ongelmaa lähettää hevosta suomeen (kasvatteja on tällä hetkellä 6kpl. ruotsissa ja yksi menossa eestiin)… Mutta mutta vaikka hinta oli transportteineen kohdillaan ja ajatus taasen hevosen omistuksesta kiehtoi niin siitä huolimatta, tällä kertaa sain pääni pidettyä kylmänä…

11.04.2010 sunnuntai Ponte Delgada
>Kuvagalleria<  

Tähän oli hyvä lopettaa aktiivinen osuus lomasta- ja viettää muutama päivä rauhallisesti tutustuen Ponta Delgadan kaupunkiin…samalla yritimme sopeuttaa itseämme takaisin suomen aikaan +3tuntia…

Vaikka sää olikin vaihtelevaa, niin se ei tällä lomalla haitannut ollenkaan – päinvastoin, retkikuntamme huumori kesti alusta loppuun ja paikallinen oppaamme Nuno pelasti monta näkemätöntä maisemaa kertomalla meille seikkaperäisesti paikallisesta kasvillisuudesta (Nunon lempiaiheita;) sekä historiasta )– paljon tuli tietoa, jota voikin nyt hyvillä mielin sulatella suunnitellessa seuraavaa patikointireissua joka suuntaa ehkäpä jo syksyllä Itävaltaan tai Islantiin 😉

Kiitos jälleen koirienhoitajille – ja erittäin iso kiitos retkikunnallemme ja ennenkaikkea Nunolle asiantuntevasta opastuksesta, mitä nyt kerran “vähän” kävelimme risteyksen ohitse kaatosateessa, mutta sattuuhan sitä… 😉

Kuvat: Canon Powershot