Nepal ja Tiibet on siintänyt ajatuksissa jo siitä saakka, kun ensimmäisen tiibetinspanielini sain eli lähes 30 vuotta sitten. Nepalin ja Tiibetin historiaa on tullut tukittua ja ahmittua kirjoista. Annapurnaan nimenä tutustuin, kun yhden ostamani tiibetinspanieli nartun nimi oli oli Annapurna.
Tämän vuoden ruska-aikaa en päässyt viettämään Berchtesgadeniin tuttuun tapaan, johtuen lokakuun Nepalin matkasta – joten jo kesällä sain houkuteltua ystäväpariskunnan ens’kertalaisina matkaan ajatuksella koirien kera ja vietettäisiin ns. 25vuotishääpäiviä…Tälläkertaa siis matkassa olivat koirat…
YESSS!! Grüß Gott
Pääsin kuin pääsinkin pikalomalle Saksan Berctesgadeniin, vaikka alkoi vakaasti näyttämään työtilanne siltä ettei koko syksynä sinne päästä :/ Pikainen tarkastus Markelta, että Burmesterhausissa on tilaa ja Watzmannhaus on auki – sillä tällä kertaa olin päättänyt saatella tuon jylhän vuoren talviteloille..
Olin ajatellut kiertää Joutsijärven, mutta vapaapäiviä on harvassa kovin nykyään – varsinkin niitä, että sää vielä osuisi kohdilleen.
Kuinka ollakaan, aurinkoinen vapaapäivä sattui juuri silloin kun eestiläinen ystäväni Hanna-Maria oli meillä käymässä koirineen!
Reitin pohjoispuoli on itsellekin outoa, sillä en ole Tuurunkankaan pohjoispuolelta koskaan mennyt – maasto on teknisesti haastava, mutta todella mielenkiintoinen kaunis!…
…aivan upea sää retkelle ja tarkoitus oli kävellä Pirttimäki – Solvalla – Pirttimäki eli n. 20km. Aikaa kului kaiken kaikkiaan n 5h.
Sunnuntai-aamun kahvit päätettiin juoda laavulla. Tällä kertaa otettiin kohteeksi ihan uusi tuttavuus Hiivaniemi ja se kannatti. Hieman tuulinen paikka, mutta muuten tosi rauhallinen ja siisti.
Paluu Watzmannin juurelle…Vol. 2
Watzmann ja baijerin alpit ei jättäneet rauhaan ja aina ajatuksissa palasin Burmesterhausiin… Vihdoin ja viimein tein päätöksen lähteä saattelemaan Watzmann talvilevolle lokakuussa, kun olin toipunut tarpeeksi leikkauksesta. Sen verran vahva kokemus oli kesäinen Watzmannin käynti ollut, että olin hurahtanut syksyllä opiskelemaan saksankieltäkin – sinne palataan vielä :)…
Siitä se ajatus sitten lähti…
Joulukuussa 2014 bongasin mielenkiintoisen mainoksen 24h vaellustapahtumasta Saksassa Suomen Ladun lehdestä ja siitä se ajatus sitten lähti… Mieleen muistui nuoruuden ajat, kun patikoitiin yön läpi Uudellamaalla partiolaisten kisoissa ja sitten ne “urakalla tehdyt” vaellukset pohjoisessa, kun lomat oli töistä tiukalla ja monen monta 12h patikointia…
40-vuotispäiviäni lähdin viettämään Atlantin helmeen… eli Azoreille
Alkuperäisestä haaveesta poiketen (joka oli Kilimanjaro-vaellus sekä Sansibar-beach), suuntautui syntymäpäiväreissu Portugaliin kuuluville Azorin saariryhmälle – ja siellä nimenomaan pääsaarelle Sao Miguelille…