Nepal ja Tiibet on siintänyt ajatuksissa jo siitä saakka, kun ensimmäisen tiibetinspanielini sain eli lähes 30 vuotta sitten. Nepalin ja Tiibetin historiaa on tullut tukittua ja ahmittua kirjoista. Annapurnaan nimenä tutustuin, kun yhden ostamani tiibetinspanieli nartun nimi oli oli Annapurna.
Tänä vuonna sain tosi kivan porukan kasaan Saksan Berctesgadenissa pidettävään 24h tapahtumaan. Itse lähdin Hemen kanssa kokeilemaan Watzmann extrem (3.230 m) ja samaan luokkaan ilmoittautui myös Auli, Elina ja Heikki. Watzmann alpin klassik (2.600 m) lähti ensikertalaisina kokeilemaan Marjo, Rami ja Ulla sekä viime vuonna korkeiden sykkeiden vuoksi keskeyttänyt Sannis…
Olin ajatellut kiertää Joutsijärven, mutta vapaapäiviä on harvassa kovin nykyään – varsinkin niitä, että sää vielä osuisi kohdilleen.
Kuinka ollakaan, aurinkoinen vapaapäivä sattui juuri silloin kun eestiläinen ystäväni Hanna-Maria oli meillä käymässä koirineen!
Reitin pohjoispuoli on itsellekin outoa, sillä en ole Tuurunkankaan pohjoispuolelta koskaan mennyt – maasto on teknisesti haastava, mutta todella mielenkiintoinen kaunis!…
Luukki-Pirttimäki-Luukki (18,5km)
Olin päättänyt lähteä patikoimaan Nuuksion suntaan, kun kerrankin oli vapaapäivä – ja Sannis lupautui reippaana taas kaveriksi 🙂
Koskapa Bauma oli Berchtesgadenista heiton päästä, niin pitihän sitä käydä Watzmannia moikkaamassa myös! Majapaikkana tuttu Burmesterhaus.de..
…aivan upea sää retkelle ja tarkoitus oli kävellä Pirttimäki – Solvalla – Pirttimäki eli n. 20km. Aikaa kului kaiken kaikkiaan n 5h.
Ensi kesän 24h vaellustapahtuma kutsuu ja olen ilokseni saanut kivan porukan kanssani siihen osallistumaan.
Treenaukset ovat kiihkeimmillään ja naisten kanssa ollaankin päätetty pitää kerran kuukaudessa jonkinlainen ”yhteistreeni”. Ensimmäinen kolmen kimpassa tehty treeni osui Janakkalaan, jossa tehtiin lähes 10km lenkki vaihtelevassa maastossa ja hyppyrimäen maastossa. Kiitos Sannis ja Marjo!…
Sunnuntai-aamun kahvit päätettiin juoda laavulla. Tällä kertaa otettiin kohteeksi ihan uusi tuttavuus Hiivaniemi ja se kannatti. Hieman tuulinen paikka, mutta muuten tosi rauhallinen ja siisti.
Paluu Watzmannin juurelle…Vol. 2
Watzmann ja baijerin alpit ei jättäneet rauhaan ja aina ajatuksissa palasin Burmesterhausiin… Vihdoin ja viimein tein päätöksen lähteä saattelemaan Watzmann talvilevolle lokakuussa, kun olin toipunut tarpeeksi leikkauksesta. Sen verran vahva kokemus oli kesäinen Watzmannin käynti ollut, että olin hurahtanut syksyllä opiskelemaan saksankieltäkin – sinne palataan vielä :)…
Meinasi niin päästä käymään, ettei tänä vuonna olisi ehtinyt kertaakaan omille nurkille reppuretkeilemään!
Niinpä pikaisesti makkarat reppuun ja kaffet matkaan ja Tuurunkankaalle ;)…