YESSS!! Grüß Gott
Pääsin kuin pääsinkin pikalomalle Saksan Berctesgadeniin, vaikka alkoi vakaasti näyttämään työtilanne siltä ettei koko syksynä sinne päästä :/ Pikainen tarkastus Markelta, että Burmesterhausissa on tilaa ja Watzmannhaus on auki – sillä tällä kertaa olin päättänyt saatella tuon jylhän vuoren talviteloille.. Kaverikseni sain tällä kertaa Ramin ja Teemun.
01.10.2016 Lauantai
>> KUVAGALLERIA 01.10.2016
Aamuyöllä auton nokka kohden Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sitten sinisin siivin kohti Munchenia.
Kokoajan raksutti päässä, että miten tämän reitin voisi tehdä koiran kanssa… Sillä vakaasti olen ajatellut lähteä koiran kanssa reissuun ens keväänä. Tosin, taidan lähteä omalla autolla matkaan, sillä lentäminen ei ole ”mun juttu”… Ei sillä, että sitä mitenkään pelkäisin – mutta nautin jo itse matkustamisesta autolla. Loma ja seikkailu alkaa jo siitä auton starttaamisesta. Kun taas lentäminen on mielestäni liikkumista paikasta A-paikkaan B, lähinnä siis suorittamista. Noh, niin tai näin niin tähän aikatauluun ja ajankohtaan lentäminen sopi erinomaisesti!
Berchtesgadeniin päästyä käytiin kaupassa ja pikaisesti treffattiin Heikki pop up-huoneessa. Heikki muistutteli maanantain pyhäpäivästä eli pitäisi käydä kaupassa nyt jos aikoi ruokaa saada… Sitä ei aina täältä kotoa lähtiessä muista, että joka paikassa ei kaupat ole puolille öin auki tai että kaikki kaupat tosiaan voi olla yhtä aikaa kiinni..
Tehtiin pikainen majoittautuminen ja lähdettiin pienelle kaupunkikierrokselle. Nukkumattia ei kauaa tarvinnut odotella päivän päälle ja aikaiseen nukkumaan olikin mentävä, sillä seuraavat kaksi päivää olisivat aamusta iltaan tiukassa ohjelmaa.
>> KUVAGALLERIA 01.10.2016
Aamuyöllä auton nokka kohden Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sitten sinisin siivin kohti Munchenia.
Kokoajan raksutti päässä, että miten tämän reitin voisi tehdä koiran kanssa… Sillä vakaasti olen ajatellut lähteä koiran kanssa reissuun ens keväänä. Tosin, taidan lähteä omalla autolla matkaan, sillä lentäminen ei ole ”mun juttu”… Ei sillä, että sitä mitenkään pelkäisin – mutta nautin jo itse matkustamisesta autolla. Loma ja seikkailu alkaa jo siitä auton starttaamisesta. Kun taas lentäminen on mielestäni liikkumista paikasta A-paikkaan B, lähinnä siis suorittamista. Noh, niin tai näin niin tähän aikatauluun ja ajankohtaan lentäminen sopi erinomaisesti!
Berchtesgadeniin päästyä käytiin kaupassa ja pikaisesti treffattiin Heikki pop up-huoneessa. Heikki muistutteli maanantain pyhäpäivästä eli pitäisi käydä kaupassa nyt jos aikoi ruokaa saada… Sitä ei aina täältä kotoa lähtiessä muista, että joka paikassa ei kaupat ole puolille öin auki tai että kaikki kaupat tosiaan voi olla yhtä aikaa kiinni..
Tehtiin pikainen majoittautuminen ja lähdettiin pienelle kaupunkikierrokselle. Nukkumattia ei kauaa tarvinnut odotella päivän päälle ja aikaiseen nukkumaan olikin mentävä, sillä seuraavat kaksi päivää olisivat aamusta iltaan tiukassa ohjelmaa.
02.10.2016 Untersberg
>> KUVAGALLERIA 02.10.2016
Heti aamulla kahdeksan jälkeen jalkauduttiin ja suunnisteltiin linja-autolle päin. Siinä bussia odotellessa nähtiin, kun nuorlaumaa (lähinnä sonnipoikia) saateltiin tietä pitkin liikennevaloista kohti laaksonpohjan asutuksia.
Bussilla ajeltiin Itävallan puolelle vieraskorttia heilutellen ja siitä sitten kaapelihissillä (Untersbergbahn) ylös. Ajattelin, että näin päin tämä ei olisi kovin suuri järkytys Teemulle, joka oli ensikertaa alpeilla 😉
Pikaiset kahvit suklaapalojen kera ja varusteiden sekä kartan tarkastus ja eikun pää pilviin ja kohti huippua!
>> KUVAGALLERIA 02.10.2016
Heti aamulla kahdeksan jälkeen jalkauduttiin ja suunnisteltiin linja-autolle päin. Siinä bussia odotellessa nähtiin, kun nuorlaumaa (lähinnä sonnipoikia) saateltiin tietä pitkin liikennevaloista kohti laaksonpohjan asutuksia.
Bussilla ajeltiin Itävallan puolelle vieraskorttia heilutellen ja siitä sitten kaapelihissillä (Untersbergbahn) ylös. Ajattelin, että näin päin tämä ei olisi kovin suuri järkytys Teemulle, joka oli ensikertaa alpeilla 😉
Pikaiset kahvit suklaapalojen kera ja varusteiden sekä kartan tarkastus ja eikun pää pilviin ja kohti huippua!
Untersbergilta (1853m) lähdettiin 461-reittiä pitkin kohti Eishöhleä (1570m) ja Toni Lenz-hytteä (1450m). Näkyvyys oli todella surkea, ja hieman arvellutti noissa korkeuksissa lähteä liikkeelle tällä kelillä. Mutta rohkeesti eteenpäin 😉
Liikkeellä oli muitakin mm. korealaisia ja kiinalaisia oli paljon saapunut Berctesgadeniin. Omia korkeanpaikankammoja tämä pilvien alhaalla olo ei haitannut yhtään – itseasiassa kesällä mentiin tätä samaa reittiä ja tuolloin portaat alaspäin huimasivat todella. Nyt kun ei nähnyt korkeuseroja ja huimia rotkoja, niin olo oli pettävän turvallinen.
Eishöhlessä saatiin privakierros ihan vain meille kolmelle 🙂 … tosin se oli saksankielellä, hyvää treeniä siis saksankurssille ;P Toni Lenz-hyttellä päästyä olikin jo kova nälkä ja nuudelikeitto-makkaralla tuntui kyllä todella gourmee aterialta!
Alas tultiinkin suht´reipasta vauhtia, sillä ajatuksena oli ehtiä suolakaivokseen. Kaivoksella oli niin isot turistiruuhkat, että saatiin viimeiseen junaan liput eli klo 18:50
Koko päivä oli ollut pilvinen ja hieman ripotteli vettäkin, mutta se ei menoa haitannut 🙂
Tämän jälkeen käytiin syömässä ja oltiinkin jo todella valmiita kaatumaan sänkyyn suihkun päälle!
Tämän jälkeen käytiin syömässä ja oltiinkin jo todella valmiita kaatumaan sänkyyn suihkun päälle!
03.10.2016 Watzmannhaus
>> KUVAGALLERIA 03.10.2016
Säätiedote oli luvannut puolipilvistä, mutta sateetonta päivää. Aamulla ihailin Watzmannin profiilia, siellä paistoi aurinko 🙂 Oltiin tienpäällä jo aamulla ajoissa heti kahdeksan jälkeen. Tällä kertaa lähdettiin heikoilla eväillä matkaan, sillä täytettiin vai vesipussit. Meidänhän piti vain ”pikaisesti käydä Watzmannilla” …hmm.
Todellisuudessa hieman hirvitti, itselläni sokerit heittelee helposti ja tällä kertaa matkassa oli enskertalainen.
Eipä sitten muuta kuin tuhdin aamupalan turvin askel kerrallaan kohti huippua.
>> KUVAGALLERIA 03.10.2016
Säätiedote oli luvannut puolipilvistä, mutta sateetonta päivää. Aamulla ihailin Watzmannin profiilia, siellä paistoi aurinko 🙂 Oltiin tienpäällä jo aamulla ajoissa heti kahdeksan jälkeen. Tällä kertaa lähdettiin heikoilla eväillä matkaan, sillä täytettiin vai vesipussit. Meidänhän piti vain ”pikaisesti käydä Watzmannilla” …hmm.
Todellisuudessa hieman hirvitti, itselläni sokerit heittelee helposti ja tällä kertaa matkassa oli enskertalainen.
Eipä sitten muuta kuin tuhdin aamupalan turvin askel kerrallaan kohti huippua.
Puolivälissä parin tunnin jälkeen muistin, että olin eilen laittanut repunpohjalle karkkipussin – Siitä sitten tankkailtiinkin Ramin kera, kun Teemu oli jo nuorempana mennyt edellä.
Puurajan yläpuolelle päästyä aurinko otti huipusta vallan ja saatiinkin jo hieman rakeitakin ja lunta vastaan. Ihanan aurinkoinen ja piristävän kylmäkeli noustessa metsästä aukeelle.
Täytyy kyllä sanoa, etten toiste lähde yrittämään tätä pelkän vesipussin voimin. Se tunne kun lihakset on pumpattu lähes tyhjiin energiavarastoiltaan… Sykkeet ja hengitys ok, mutta kun jalka ei meinaa vaan nousta.
Kymmenen metrin välein oli pysähdyttävä pariks sekunniks, että jaksoi taas… Mutta kyllä se kannatti 🙂
Alas päästyä päätettiin käydä syömässä vielä Schönau am Königsseessä. Ilmeisesti hiilihydraattivarastot oli todella tyhjät, kun hyvin jaksoi kunnon pihviaterian senkin päälle – että oli jo syönyt Watzmannhaussilla spagetti-bolongesin.
Suihkun jälkeen poikettiin vielä lasilliselle pop up-huoneeseen Marken kanssa rupattelemaan.
Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää pidennetty viikonloppu Berchtesgadenissa ^kunnes tapaamme jälleen <3
04.10.2016 Tiistai
Aamulla aikaisiin pakattiin kimpsut ja kampsut autoon. Hieman sataa tiuuhhtteli, ja haikein mielin jätin taas taakse Watzmannin – kunnes jälleen tapaamme… Toivottavasti pääsen keväällä huhti-toukokuussa avaamaan kauden jälleen ja löydän kaverin lähtemään matkaan tuolloin <3
