Page 2 of 4

7-2017 Nordkapp – North Cape Norway

24-28.07.2017 Matkalla sinne ja takaisin….
Kesänloppu häämötti ja jälleen (tänäkin vuonna) ajatuksiin kiiri ajatus lapinreissusta…ehkäpä ihan Nordkappiin saakka…Syksy tulisi olemaan kiireinen ja viimeisiä viikkoja vietiin heinäkuusta – tämän viikon olin kalenteriin varannut pelkkää toimistotöitä, joka ei itsessään houkutellut juur lainkaan. Näissä ajatuksissa sitten mietin, että; “No hitto, miks ei!?!” – muutkin tekee etätöitä ja reissuhommissa olin jo tottunut niitä tekemään hotelleissa, niin miks ei autossakin…
Kaikki ystävät ja tutut olivat kuka missäkin, joten kaveria en tälle reissulle saisi. Vähäinen aika ja polvi esti enemmät retkeilyt..puhumattakaan siitä, että tällä kertaa pakkasin autooni laumanjatkeeksi “Roiston” (4kk australiankarjakoira), joka ei vielä olisi valmis pidemmille reissuille eikä kokonsa puolesta sopisi reppuunkaan..
Mikäpä siinä, auton uudelleen järkkäily eli takapenkkien kaato ja siihen sovittelin itselleni toimisto ja nukkumapaikan – toimii 😉

24.07.2017 Maanantai
Alunperin oli ajatus lähteä liikkeelle aikaisin aamulla kohti Oulua, ja treffata ohimennen serkku, joka vastaavasti oli matkalla Oulusta etelään. Tuttuun tapaan lähtö “hieman” myöhästyi puolin jos toisin kiireellisten viimehetken paperitöiden vuoksi, joten siirrettiin treffit Jyväskylän jälkeiselle Viitasaaren ABC:lle.

Tästä sitten jatkoinkin rupattelun ja kahvittelun jälkeen kohti pohjoista ja ensimmmäinen etappi olikin Keminmaalla Jokikeskuksessa. Päätin yöpyä sisätiloissa, jotta koirat saa rauhassa oikoa ajon jäljiltä jalkojaan yön yli. Päivä oli ollut pitkälti pelkkää ajoa.


*Yöpaikaksi löytyi Keminmaan Vallitunsaaresta Jokikeskus. Toderlla edullinen 2h+keittiö ja olohuone.
Toisen huoneen ja olohuoneen ovet suljin, sillä muutaman tunnin vuoksi ei viitsi koko kämppää sotkea.
Koirat olisivat kuitenkin kokeilleen jokaisen pedin huoneistosta…

25.07.2017 Tiistai
Aamulla jatkoin matkaa Tornion kautta ylöspäin ja ohimennen kasvatinomistajan luona kaffella poiketessa, koiratkin saivat jalotella.
Suunta kohti Suomineion “käsivartta”, sillä tarkoitus oli yöpyä Kilpisjärvellä.
Aurinko helotti pilvettömältä taivaalta ja lämpöennätyksiä lähenteli pohjoisessa.
Yöksi otin telttapaikan Kilpisjärven Retkeilykeskuksesta, ja pääsinkin rauhalliseen parkkiin auton kanssa. Hieman harmitti, ettei ollut telttaa matkassa, sillä hyvinkin olisin voinut nukkua teltassa. Vaikka luksustahan se autossa nukkuminen oli ja säästyi leirin purkamiselta jne.

 

26.07.2017 Keskiviikko
Aamulla jatkoin matkaa Kilpisjärveltä Norjan puolelle. Sää muuttui koleaksi ja shortsit oli vaihdettava päivän mittaa capreihin.
Hyvin illaksi ehti Nordkappiin – koko matkan ilma oli kirkas, mutta harmikseni sumu tiheni iltaa kohti ja saavuttuani Nordkappiin näkyvyys oli vain n 20m. Niinpä itse päämärässä nähtävyyksien katsellu jäi minimiin ja kahvittelun ja tuliaisten oston jälkeen, suuntasin auton nokan kohden Teno-jokea aikomuksena yöpyä sen rannalla.

27.07.2017 Torstai
Aamuyöstä laitoin nukkumaan toviksi Tenojoen rantaan ja muutaman nukutun tunnin päästä suunnistelin Saariselälle tuttuun paikkaan Kiilopäälle, jossa söin lounaan ja kävin saunassa sekä otin pikku päikkärit.
Illaksi olin sopinut treffit vanhan ystävän kanssa, joka oli mökillä Saariselällä perheensä kanssa. Kiitos Jukka ja Taru lasten kera kahvituokiosta!

28.07.2017 Perjantai
Aamuyöstä kömminkin jo omaan sänkyyn, ja parintuntisen hyvin nukutun tunnin jälkeen olikin aika suunnistella toimistolle töihin päättämään tämäkin viikko.
Hyvin onnistui autossa inventterin kanssa kannettavalla hommat eli tulevaisuudessa ehkä toistenkin voin ottaa toimistoviikon etäpäiviksi 😉

7-2017 Ellivuori Sastamala

23.07.2017 Sunnuntai
Laiska sunnuntai ts. “ei mitään kalenterissa”, joten suunnaksi Ellivuori. Aluksi ajateltiin vain poiketa syömässä ja jatkaa matkaa kohti Tamperetta, mutta siinä ruokaa sulatellessa askeleet johdattivat Pirunvuorelle.
Kumma kyllä tähän ei aikaisemmin oltu törmättykään, vaikka useinkin ollaan käyty sunnuntaibrunssilla Ellivuorella!
Suosittelen lämpimästi kokeilemaan Ellivuori Resortin HighPark ja siitä kävelyä Pirunvuorelle ja Kivilinnalle 😉


24h Alpin 2017

01-02.07.2017 24h Alpin Berchtesgaden
Tämän vuoden 24h Alpin ei itselle ollut pääkohde, vaikka se jo perinteeksi muodostuneena olikin yksi ehdoton kohde vuosikalenterissa. Pääkohteeksi olin ottanut Iranin vaelluksen, jonka piti olla kesäkuun alussa. Maailmantilanteen ja levottomuuksien johdosta tuo kohde kuitenkin vaihtui Nepalin Annapurnaan ja siinä sivussa Intian Taj Mahaliin ja matkan ajankohta siirtyi lokakuulle 2017. Tämä ei haitannut lainkaan, sillä polven rasitusoireet olivat mietityttäneet viime aikoina ja terveys oli muutoinkin reistaillut alkukevään joten treenauskausi oli pahasti jäänyt keskeneräiseksi…

21.06.2017 Keskiviikko
Tälläkertaa me tyttären kera lähdettiin reissuun kahdestaan, sillä miehet olivat jo euroopan puolella ja loput ryhmästä tulisivat vasta sunnuntaina ja maanantaina perille. Totuttuun tapaan valitsimme jälleen iltalaivan Turusta – Tukholmaan.

22.06.2017 Torstai
Ajeltiin Kungens Kurvan ja Scandic-hotellin aamiaisen kautta tuttuja reittejä pitkin aina Hampuriin, josta Teemu hyppäsi kyytin. Tiet Hampurin ympärillä ja siitä etelään olivat todella ruuhkaiset, joten päätettiin ajella itäisempää reittiä tällä kertaa eli Berlinistä – Nurnbergin kautta Muncheniin. Ihan virkistävää ajella kerrankin eri reittiä! Hotelli löytyi helposti jälleen heti moottoritien kyljestä ja perhehuoneen hinta oli edullinen.

23.06.2017 Perjantai
Juhannus-aatto sujui rauhallisesti majoittautuessa Burmesterhausiin ja kaupungilla kävellen ja nauttien auringosta.
Illalla poikettiin Teemun ja Victorian kanssa biergardenissa kuuntelemassa live-esityksiä.

24.06.2017 Lauantai
Lauantai-aamuna viimein Ramikin saapui Berctesgadeniin ja muutaman tunnin levon jälkeen aloimme suunnittelemaan nousua Jennerille.

Tälläkertaa oltiin päätetty mennä aikaisemmin Berchtesgadeniin ja viettää siellä juhannus, toiveena oli alunperin nousta Watzmannille ja yöpyä siellä juhannusyö. Järjestelyt hieman ontuivat, josta johtuen saimme kuitenkin viimehetkellä laveripaikat Karl Von Stahl-Haus hyttestä. Lämmin kiitos Markelle Burmesterhausiin kaikista järjestelyistä tämän onnistumiseen 🙂

Päivä ei mennyt ihan putkeen ja epäilin, että päästäänköhän me ennen auringonlaskua perille. Pakkailluja tehdessä vielä pohdin, josko peruutan koko nousun ja yöpymisen – sillä reitti ei ollut lainkaan tuttu, enkä osannut arvioida ensikertaa mukana olevan Victorian vauhtia. Nousu Stalh-Hausiin olisi ensikertalaiselle varmasti raskaskokemus, ja keho kovin yrittää rajoittaa menoa. Ensikertalaiselle “tasaisentallaajalle” alppinousut ovat kova voimainponnistus, mutta viikon myötä “korkeanpaikanleiri” auttaa ja elimistökin tottuu… Kaikesta huolimatta päätettiin kuitenkin lähteä nousuun ja yrittää, varauduimme kuitenkin siihen että tarpeen vaatiessa kääntyisimme takaisin.
Lopulta päästiin perille Jennerin takamaastoon juuri nipinnapin ennen sadetta, eikä matka ollut kuitenkaan niin tiukka kuin ajattelin. Vauhti pidettiin hitaana ja pysähdyksiä sopivin väliajoin niin nousu oli jopa leppoisa. Vastassa oli aivan mahtava henkilökunta ja meno oli kuin isommassakin pubissa konsanaan, sillä keittiö oli juuri menossa kiinni ja viimeisimmätkin majoittautujat olivat juuri saapuneet. Henkilökunnasta vain pari nuorta puhuivat kiitettävää englantia, joten ruoan saaminen otti aikaa.
Maittavan ruoan jälkeen suihkuun ja nukkumaan – Juhannuspäivä oli ollut mahtava <3

25.06.2017 Sunnuntai
Maittavan aamiaisen jälkeen suunniteltiin takaisin Berctesgadeniin. Matkalla nähtiin paljon murmeleita rinteessa. Ilta sujuikin muita ryhmäläisiä odotellessa.

26.06.2017 Maanantai
Aamiaisen jälkeen sain houkuteltua meidän porukan sekä Elinan Heikin Helpolle “mustalle reitille”, jonka viime vuonna olin käynyt testaamassa Hemen kanssa. Reitti oli jättänyt kutkuttavan kutsun viime kaudelta ja olin sen verran kehunut sen teknistä vaikeutta, että Elina halusi käydä sen myös tällä kertaa. Tasasen tallaajille ja korkeanpaikan kammoisille tämä reitti loi sopivasti haasteita! Itse huomasin, että reitti oli selkeästi helpomman oloinen näin kun sen meni toistamiseen – nyt nautti jo nähtävyyksistä kunnolla! Ens’kertalaisen alpeilla Victoria teki huikean suorituksen tässä nousussa!

27.06.2017 Tiistai
Tiistai-aamuna otettiin Elinan ja Teemun kera kohteeksi Bad Reichenhall tarkoituksena nousta kaapelihissillä ylös ja sieltä huippuja pitkin palata takaisin Berchtesgadeniin. Aamulla myöhästyttiin ensimmäiseksi junasta, joten seuraava menikin vasta tunnin päästä jota odotellessa ehdittiin hieman shoppailemaan Intersportissa.
Perille päästyä saatiin kuulla, että aina torstaille saakka hissi oli remontissa eli reittisuunnitelmat uusiksi… Otettiin siis Alpgarten Rundweg, joka kulki Eichelbeig (1130hm) huipulle. Tämä nousu oli riittävä jo useamman päivän jälkeen itselleni. Tämä päivä oli sellainen “harhailupäivä” sillä vähän väliä jouduimme tarkistamaan kartalla sijaintiamme 😉
Viimein päästiin junaradan varteen asemalle, kun meille selvisi ettei junia menisi lainkaan Berctesgadenin suuntaan. Satoi kaatamalla, joten päätettiin soittaa meille kyyti Burmesterhausista, jonne Rami ja Victoria oli jo omalta patikkaretkeltään palanneet.

28.06.2017 Keskiviikko
Keskiviikkon ajattelin ottaa palauttavana ja lähdin Alfin sekä Anetten reissuun Oberseehen. Aluksi Königsseejärveä pitkin lautalla St.Bartholomen ohi viimeiselle laiturille eli Saletalmille, josta kävellen reittiä 424 Obersee jäven reunaa pitkin Fischunkelalm johon sitten jäätiin Anetten kanssa oluelle, Alfin jatkaessa matkaa vielä putouksille kameran kera.

Paluumatkalla pysähdyttiin St.Bartholomeen, jonne Victoria ja Teemukin saapuivat. Täällä lounastettiin, ennenkuin jatkoimme matkaa takaisin Schönau a. Königsseen.

Kotimatkalla kierretiin vielä PanoramaStrasse ja käytiin suolakaivoksen kierroksella.

29.06.2017 Torstai
Pilvet enteilivät sateita, tällä kertaa päätettiin mennä bussilla ylös Kotkanpesälle, sillä sitä ei olla ennen kokeiltu ja alas tultais kävellen. Kovin oli pilviä, kun bussi kipusi ylös mutta näkyvyys aukeni siellä ollessa 🙂


30.06.2017 Perjantai
Perjantaina oli Burmesterhausin emäntä Marke taasen järjestänyt meille palauttavaa liikuntaa viimevuoden tapaan 😉 Päivä oli harmaa ja sateinen, joten se meni lähinnä loikoiluun… iltapäivällä oli ilmoittautuminen 24h Trophyyn ja yhteisillallinen 🙂


01.07.2017 Lauantai (24h Trophy -Hiking To The Limits)
Lauantaina strattasi klo 9 aamulla 24h Trophy porukka kohden Watzmannia – oma polvi oli viikon aikana laskuissa kerännyt nestettä, joten oma osuuteni tiesin jo lähdössä keskeyttäväni jossain vaiheessa, sillä en halunnut rasittaa polvea liikaa… Hieman arvoin, että otanko nousun Watzmannille vai liittyisinkö vasta illalla porukkaan ja kulkisin loppumatkan – molempia polvi ei kestäisi.. Loppujen lopuksi Elinan kanssa olimme päättäneet oman 24h päättyvän Watzmannin jälkeiseen illalliseen, Alf ja Anette päättivät omansa Watzmannhausille. Tällä kertaa Rami, Heikki ja Teemu vei 24h Extremen läpi! Huippusuoritus!

 

02.07.2017 Sunnuntai
Sunnuntai klo 9 maaliintulon jälkeen päivä kului toipuessa Burmesterhausissa.

03.07.2017 Maanantai
Aamulla aikaisin meidän porukka jakautuikin, sillä itselläni oli sovittu tapaaminen Italiassa ja Teemu lähti varakuskiksi, kun taas Victoria ja Rami suuntasivat tällä kertaa Puolan kautta kotimatkalle.
Italian matka olikin antoisa ja siitä sitten joku toinen kerta ja toinen juttu 😉


5-2017 Kesäyön Marssi Turku

20.05.2017 Kesäyön Marssi Turku
Olin jo ajoissa ilmoittautunut kesäyön marssille Turkuun matkana 42km, ja sitkeesti polven kiukutteluista huolimatta treenaillut koiruuden kera. Työkeikka Hollantiin oli vähällä perua koko osallistumisen, mutta lopulta sain lennot ja työt järjesteltyä niin, että pääsin osallistumaan. Polvi oli kiukutellut lähes kuukauden, sillä treeniryhmässä en päässyt täysin liikkumaan “omalla nopeudella” vaan jouduin pitkäjalkaisten miesten seurassa kokoajan sauvakävelemään vähän omaa normaali ripeyttäni kovempaa… Ehkä olisi pitänyt sittenkin vaihtaa kevyeen hölkkään, olen miettinyt jälkeenpäin. Mutta koskapa omavauhtisen “treeniseuran” saanti on kovantyön takana, niin sinnittelin porukassa ja tässä sitä ollaan – penikat ärtyneinä ja polvessa ylirasituksesta “hyppäjänpolven oireet”. Ensikerralla olen todella viisaampi!!

20.05.2017 Lauantai
Iltapäivällä autoa pakatessa Körmy piti huolen ettei unohtuisi. Se osasi jo aavistaa, että reppuretkelle ollaan menossa kun valjaita asettelin matkatavaroiden sekaan. Jostain syystä viimehetkellä aloin arpomaan sukka- ja kenkävaihtoehtoja reitille, tämä jo itsessään aiheutti “närkästystä” sillä aiemmin valinnat ovat olleet itsestään selviä! Jostain syystä Turku tuntui vieraaltamaaperältä, joka aiheutti normaalirutiineihin epävarmuutta. Itse matkanpituus ei tuottanut ongelmaa, mutta alustan arvelin olevan lähes kokomatkan asfalttipohjaa – josta syystä polven vuoksi olin jo valmiiksi huolissani. Kiireinen aikataulu ei antanut aikaa poiketa fyssarille teippauttamaan polvea.

Turkuun ajellessa aurinko paistoi ja sää oli mitä mahtavin, lämmin päivä 🙂 Vielä mielessäni jahkailin ilmoittautumisen siirtämistä 42km -> 20km… Tätä pohdein ihan numerolappuluukulle saakka, mutta sitten tyyliin “kaikki tai ei mitään” marssein suoraan 42kilsan luukulle… Perillä tapasin toisen porilaisen koiransa kanssa ja taidettiin ollakin ensimmäisiä ilmoittautuneita. Myös Vääpeli Körmy ilmoittautui 42km marssivahvuuteen 🙂

Vielä tässä vaiheessa jahkailin kenkävalinnan kanssa.Vaihtoehtona Meindelin kevyet trekking kengät tai Salomonin ultrat. Marssin asfalttialusta huomioiden olisi pitänyt valita Salomonit ohuella sukalla, mutta mutta…kantapään kautta tulevat parhaat opit 😉

Itse marssi sujuikin sitten lähes kivuitta, mutta viimeisillä kilometreillä pikkuvarvas ilmoitti pienestä hiertymästä jolle “viittasin kintaalla” – en enää jaksanut kaikkien yli 40km jälkeen alkaa muutaman kilsan takia jalkaa teippaamaan. Olis kyllä pitänyt, sillä tuo rakko lähetti meikäläisen seuraavana päivänä polille puhdistettavaksi :/ Tämän siitä sai, kun arpoi kenkiä ja sukkia, olisi pitänyt mennä vanhalla rutiinilla eikä poiketa totutusta!

Muuten olotila oli hyvä aamulla kotiin päästessä ja saunan kautta suoriuduin sänkyyn muutamaksi tunniksi. Eikä tuo Körmykään pienten unien ja rentouttavan hieronnan sekä venyttelyn jälkeen juurkaan kipuja tuntenut – hyvin jaksoi illalla vielä toisten kanssa jolkotella rauhallista metsälenkkiä <3

Tästä marssista viisastuneena, seuraavaan kesäyön marssiin hommaan matalavartiset Salomonit, mielessä malli X Ultra 2 GTX

Kesäyön Marssilla taas tavataan jossainpäin 😉

4-2017 Kiilopää – Saariselkä

Kesken kiireisimmän työrupeaman, päätin että olisi aika ottaa pikaloma “oravanpyörästä”. Osasyynä oli myös oma syntymäpäivä, joka painoi päälle huhtikuun alussa. Tällä kertaa ei ollut mahdollisuutta lähteä alpeille, joten kotimaan kamara sai riittää. Olen oppinut, että irtiotto pitää olla tarpeeksi kaukana kotoa, että se onnistuu – niinpä tälläkertaa varasin paikan Kiilopäältä…

06.04.2017 Torstai
Aamulla varhain autoa pakatessa päätin, että omat sukset ja lumikengät jätetään kyydistä pois… Monesti ne rajoittavat “kokeilunhalua” matkassa ollessaan eli nyt sitten mennään vuokratarvikkeilla 😉 Näin pitkälle satakunnassa kevään edetettyä ja juuri Hollannista palattua on vaikea arvioida vaatetusta matkaan, mutta sentään jotain sain matkalaukun pohjalle.

Matkalla pohjoiseen…

Illaksi saavuttiin Oulun Edeniin, jonka olimme päättäneet yöpäikaksi ihan vain siitä syystä – että olimme siellä aikoinaan häämatkalla ohimennessä pohjoiseen.
Palvelu oli kyllä aivan huippuluokkaa <3

Oulun Eden

Illallisella

07.04.2017 Perjantai
Maittavan aamiaisen jälkeen suunta jatkui kohti Saariselkää, Kiilopäälle päästiin majoittautumaan jo hyvissä ajoin.

Suomen Latu Kiilopää


Ilta kului autolla ajellen Saariselällä ja Kaunispäällä – auringonlaskua ihaillen 🙂

Kaunispää (437m)

08.04.2017 Lauantai
Aurinko nousi varhain Kiilopään huipun takaa ja aamiaisen jälkeen suunnisteltiin kävellen tallattua polkua pitkin Kiilopään huipulle (546m). Tämän jälkeen palattiin kahvittelemaan ja suunnittelemaan päivän ohjelmaa.

Kiilopään huippu

Kiilopää huiputettu jalkaisin..

Päätettiinkin lopulta vuokrata karvapohjasukset ja hiihdellä Rönkönlammen Tulistelutuvalle.
En ole aikasemmin käyttänyt karvapohjasuksia enkä niihin kyllä ihastunutkaan. Pitoa oli kyllä, mutta luistoa olisi saanut olla enemmän – varsinkin kun ladut oli aivan huippukunnossa ja sääkin suosi!

Tulistelu tuvalla oli paljon porukkaa makkaranpaistossa, mutta hyvin mahtui sekaan ja juttu lensi 🙂

Avanto odottaa

Illalla oli tarjolla savusaunavuoro (ma-ke-pe), josta pääsi pulahtamaan myös avantoon. Itse jätin savusaunan välistä, mutta rohkenin kokeilla tunturipuron virkistävää avantoa! Kokemus oli huimaava, ja varmasti vielä aikanaan tulen kokeilemaan uudelleenkin. Rami jätti suosiolla avantokäynnin muille ja tyytyi katselemaan terassilta.

09.04.2017 Sunnuntai
Säätiedotteet eivät pitäneet paikkaansa, sillä tämäkin aamu valkeni aurinkoisena.

Kiilopää odottelee aamuauringossa..

Aamiaisella pohdittiin päivänohjelmaa ja suunnisteltiinkin vuokraamolle. Siellä aina niin ystävällinen ja mukava mestari suositteli kokeilemaan lumiliukukenkiä. Niillä sitten kiivettiinkin ensin kokeilumielessä Kiilopään huipulle ja kyllä ne toimikin!

Kiilopään valloitus lumiliukukengillä

Pito oli hyvä, eikä juurikaan tarvinnut kanttailla ylämäkeen – juuri viimeisillä metreillä pari askellusta riitti. Tämä on huomattavasti polviystävällisempi suksi, ja kevyempi kuin lumikenkä. Suosittelen lämpimästi – itselle ainakin meni heti ostolistan kärkeen! Kokeilemani lumiliukukengä oli 147cm pitkä, ehkä kuitenkin ottaisin itselleni sen 125cm…

Kiilopäälle palattua kahviteltiin ja mietittiin suuntaa ja välineitä. Loppujen lopuksi päätettiin jatkaa lumiliukukengillä vielä tovi ja käydä makkaranpaistossa Sivakkaohjan Laavulla. Latujen vierestä metsänpuolella päästiin hyvin umpihankia pitkin.

Illalla pulahdettiin vielä Holiday Club kylpylän altaissa Saariselällä. Kylpylä on jo aikansa elänyt ja vaatisi hieman “faceliftiä”, mutta toimiva ja siisti silti.

Ruokailun jälkeen ajeltiin vielä katsomaan ilta-aurinkoa Kaunispäälle.

10.04.2017 Maanantai
Tähän on hyvä päättää pikaloma Kiilopäällä.
Näihin kuviin ja tunnelmiin, kunnes jälleen tapaamme 😉

Jyväskylän kautta suorinta tietä kotiin

Illaksi kotiin suorinta tietä ja aamuksi taas Hollantiin työmatkalle…

Kuvat: iPhone7

10-2016 Tasotesti

2016 Syksyn tasotesti

Tammikuussa aloitettu kestävyyden parantaminen (Uusi vuosi – uudet kujeet) oli siinä vaiheessa, että oli taas testien aika. Kesän 24h alppien (24h Alpin 2016) jälkeen olin ns. “off season” kaudella ja alkoi pahasti näyttää siltä, että siihen se kohta jääkin… Koottuina selityksinä tuo työ haittaa harrastusta ja ottaa aikansa.

Nyt siis oli ryhtiliikkeen vuoro taas ja otin yhteyttä taasen Pasiin ja Tiilimäen Titaaniin 😉  Marraskuussa alkaa taas säännöllinen nousujohteinen treeni ensi kesää kohti… Hieman paineita ja jännitystä tuo se, että olen varannut kesäkuulle 2017 Iranin vaellusmatkan, jossa noustaankin jo päälle 4000m… Jo elokuussa olin yhteyksissä Porin Lääkäritalolla olevaan omaan “astma”lääkäriini ja sain tarkennuksia astmalääkitykselle. Hieman haasteita tuo treeneihin keväällä todettu pahemmanluokan rasitusastma, joka varsinkin mäkivedoissa vei jalat alta :/

14.10.2016 Laktaatti tasotesti

Tällä kertaa olin mukaan ilmoittanut miehet myös eli Rami, Teemu ja Heme joutuivat tasotestiin myös – sillä nämä miehet joutuvat myös jakamaan treenini Tiilimäen Titaanin kanssa seuraavan puoli vuotta 😉
Itselleni tämä oli siis toinen kerta, kun miehet ottivat nyt ns. nollatestin eli lähtökunnon 🙂Saatiin olla ihan vaan “me kolme ja Pasi” Pirkkahallissa, sillä se oli remontissa. Valojakaan ei ollut jokapaikassa, mutta hallin hämäryydessä oli ihan kiva oikeastaan juosta 😉Pelttarin Pasi on kyllä yks parhaimpia testaajia – suosittelen!
Aloittelin varovaisesti keuhkojani kuunnellen ja olinkin Pasin ohjeen mukaisesti ottanut avaavan inhalaation 15min ennen testiä. Tällä kertaa testi sujui paremmin kuin hyvin ja vähän liian myöhään aloitin viimeisellä kierroksella ottamaan täysiä kierroksia – sillä juuri kun tuntui että oli päässyt vauhtiin ja olisi voinut vielä ladata lisää vauhtia, niin homma loppui!! Feel’s soo good!!
Eikä aikaakaan, kun testitulokset olivat e-mailissa! Tämän tiesinkin eli vauhtikestävyyttä ja maksimikestävyyttä täytyy treenata lisää, viime keväänä penikka vaivat aiheutti todella paljon ongelmia. Samoin kevään siitepölyt tekivät ulkona juoksentelun haasteelliseksi. Nyt täytyy jotain korvaavia treeneja miettiä… Spinnii on kehuttu, mutta en ole varma onko se “mun juttu”, mutta jos penikat ei anna periksi niin siitä sitten varmaan pitää tehdä se “mun juttu”…
Testituloksissa on virheellisesti edellisen tuloksen vuosiluku väärin, mutta ei anneta sen haitata… Eli tulokset on 10kk ajalta 😉
Tästä on hyvä jatkaa 🙂

10-2016 Berchtesgaden – Saksa

YESSS!! Grüß Gott
Pääsin kuin pääsinkin pikalomalle Saksan Berctesgadeniin, vaikka alkoi vakaasti näyttämään työtilanne siltä ettei koko syksynä sinne päästä :/  Pikainen tarkastus Markelta, että Burmesterhausissa on tilaa ja Watzmannhaus on auki – sillä tällä kertaa olin päättänyt saatella tuon jylhän vuoren talviteloille.. Kaverikseni sain tällä kertaa Ramin ja Teemun.

01.10.2016 Lauantai
>> KUVAGALLERIA 01.10.2016
Aamuyöllä auton nokka kohden Helsinki-Vantaan lentokenttää ja sitten sinisin siivin kohti Munchenia.
Kokoajan raksutti päässä, että miten tämän reitin voisi tehdä koiran kanssa… Sillä vakaasti olen ajatellut lähteä koiran kanssa reissuun ens keväänä. Tosin, taidan lähteä omalla autolla matkaan, sillä lentäminen ei ole “mun juttu”… Ei sillä, että sitä mitenkään pelkäisin – mutta nautin jo itse matkustamisesta autolla. Loma ja seikkailu alkaa jo siitä auton starttaamisesta. Kun taas lentäminen on mielestäni liikkumista paikasta A-paikkaan B, lähinnä siis suorittamista. Noh, niin tai näin niin tähän aikatauluun ja ajankohtaan lentäminen sopi erinomaisesti!
Berchtesgadeniin päästyä käytiin kaupassa ja pikaisesti treffattiin Heikki pop up-huoneessa. Heikki muistutteli maanantain pyhäpäivästä eli pitäisi käydä kaupassa nyt jos aikoi ruokaa saada… Sitä ei aina täältä kotoa lähtiessä muista, että joka paikassa ei kaupat ole puolille öin auki tai että kaikki kaupat tosiaan voi olla yhtä aikaa kiinni..
Tehtiin pikainen majoittautuminen ja lähdettiin pienelle kaupunkikierrokselle. Nukkumattia ei kauaa tarvinnut odotella päivän päälle ja aikaiseen nukkumaan olikin mentävä, sillä seuraavat kaksi päivää olisivat aamusta iltaan tiukassa ohjelmaa.
02.10.2016 Untersberg
>> KUVAGALLERIA 02.10.2016
Heti aamulla kahdeksan jälkeen jalkauduttiin ja suunnisteltiin linja-autolle päin. Siinä bussia odotellessa nähtiin, kun nuorlaumaa (lähinnä sonnipoikia) saateltiin tietä pitkin liikennevaloista kohti laaksonpohjan asutuksia.
Bussilla ajeltiin Itävallan puolelle vieraskorttia heilutellen ja siitä sitten kaapelihissillä (Untersbergbahn) ylös. Ajattelin, että näin päin tämä ei olisi kovin suuri järkytys Teemulle, joka oli ensikertaa alpeilla 😉
Pikaiset kahvit suklaapalojen kera ja varusteiden sekä kartan tarkastus ja eikun pää pilviin ja kohti huippua!
Untersbergilta (1853m) lähdettiin 461-reittiä pitkin kohti Eishöhleä (1570m) ja Toni Lenz-hytteä (1450m). Näkyvyys oli todella surkea, ja hieman arvellutti noissa korkeuksissa lähteä liikkeelle tällä kelillä. Mutta rohkeesti eteenpäin 😉

Liikkeellä oli muitakin mm. korealaisia ja kiinalaisia oli paljon saapunut Berctesgadeniin. Omia korkeanpaikankammoja tämä pilvien alhaalla olo ei haitannut yhtään – itseasiassa kesällä mentiin tätä samaa reittiä ja tuolloin portaat alaspäin huimasivat todella. Nyt kun ei nähnyt korkeuseroja ja huimia rotkoja, niin olo oli pettävän turvallinen.

Eishöhlessä saatiin privakierros ihan vain meille kolmelle 🙂 … tosin se oli saksankielellä, hyvää treeniä siis saksankurssille ;P  Toni Lenz-hyttellä päästyä olikin jo kova nälkä ja nuudelikeitto-makkaralla tuntui kyllä todella gourmee aterialta!

Alas tultiinkin suht´reipasta vauhtia, sillä ajatuksena oli ehtiä suolakaivokseen. Kaivoksella oli niin isot turistiruuhkat, että saatiin viimeiseen junaan liput eli klo 18:50
Koko päivä oli ollut pilvinen ja hieman ripotteli vettäkin, mutta se ei menoa haitannut 🙂
Tämän jälkeen käytiin syömässä ja oltiinkin jo todella valmiita kaatumaan sänkyyn suihkun päälle!
03.10.2016 Watzmannhaus
>> KUVAGALLERIA 03.10.2016
Säätiedote oli luvannut puolipilvistä, mutta sateetonta päivää. Aamulla ihailin Watzmannin profiilia, siellä paistoi aurinko 🙂 Oltiin tienpäällä jo aamulla ajoissa heti kahdeksan jälkeen. Tällä kertaa lähdettiin heikoilla eväillä matkaan, sillä täytettiin vai vesipussit. Meidänhän piti vain “pikaisesti käydä Watzmannilla” …hmm.
Todellisuudessa hieman hirvitti, itselläni sokerit heittelee helposti ja tällä kertaa matkassa oli enskertalainen.
Eipä sitten muuta kuin tuhdin aamupalan turvin askel kerrallaan kohti huippua.
Puolivälissä parin tunnin jälkeen muistin, että olin eilen laittanut repunpohjalle karkkipussin – Siitä sitten tankkailtiinkin Ramin kera, kun Teemu oli jo nuorempana mennyt edellä.
Puurajan yläpuolelle päästyä aurinko otti huipusta vallan ja saatiinkin jo hieman rakeitakin ja lunta vastaan. Ihanan aurinkoinen ja piristävän kylmäkeli noustessa metsästä aukeelle.
Täytyy kyllä sanoa, etten toiste lähde yrittämään tätä pelkän vesipussin voimin. Se tunne kun lihakset on pumpattu lähes tyhjiin energiavarastoiltaan… Sykkeet ja hengitys ok, mutta kun jalka ei meinaa vaan nousta.
Kymmenen metrin välein oli pysähdyttävä pariks sekunniks, että jaksoi taas… Mutta kyllä se kannatti 🙂

Täällä taasen – Watzmannhausilla

Syömisen jälkeen alaspäin

Alas päästyä päätettiin käydä syömässä vielä Schönau am Königsseessä. Ilmeisesti hiilihydraattivarastot oli todella tyhjät, kun hyvin jaksoi kunnon pihviaterian senkin päälle – että oli jo syönyt Watzmannhaussilla spagetti-bolongesin.
Suihkun jälkeen poikettiin vielä lasilliselle pop up-huoneeseen Marken kanssa rupattelemaan.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on hyvä päättää pidennetty viikonloppu Berchtesgadenissa ^kunnes tapaamme jälleen <3

04.10.2016 Tiistai
Aamulla aikaisiin pakattiin kimpsut ja kampsut autoon. Hieman sataa tiuuhhtteli, ja haikein mielin jätin taas taakse Watzmannin – kunnes jälleen tapaamme… Toivottavasti pääsen keväällä huhti-toukokuussa avaamaan kauden jälleen ja löydän kaverin lähtemään matkaan tuolloin <3

Grüß Gott

09-2016 Joutsijärvi – Kullaa

 

11.09.2016 Joutsijärvi – Kullaa

Satakunnan Heelerit I Suomen Lancashire Heeler ry.

>> KUVAGALLERIA

Satakunnan Heelereiden kanssa tehtiin pikainen syysretki Joutsijärvelle… Ajattelin josko jotain uutta reittiä kokeiltaisiin, mutta kun mukana oli ekakertalaisia ja kaikkia viehättää tuo vaijerivene ylitys, niin sinnepä sitten taasen… Tuurunkankaalle 😉

Tuurunkangas

Joutsijärven reitistön karttoja voi tiedustella Maisasta (Porin Seudun Matkailu Oy)
Aamulla treffattiin Unscan pihassa pikaisesti ja siitä suunnisteltiin kohti Korpelantietä, jonne jätettiin autot parkkiin. Tästä jatkettiin matkaa retkeillen polkuja pitkin Tuurunkankaalle. Paikalla oli aamiaispuuhissa pariskunta, joka sai aamiaispöytään vieraakseen lauaman heelereitä. Makkaranpaisto tulia ei juurikaan tarvinnut tehdä, kun nuotio pohjat olivat jo hyvät. Lähdöstä myöhästyneenä Jone ja Pinja-heeler löysivät myös perille 😉

 

Joutsijärvi – Pitkäniemi

30.07.2016 Lauantai
>>Kuvagalleria<<
Olin alustavasti varautunut olemaan töissä koko viikonlopun, jos en kehäsihteerinä Porin KV:ssa, niin sitten järkkärinä NesteRallyssa tai Raumalla Mustan Pitsin yössä.. MUTTA, liikatarjonta aiheutti sen, että jätin kaikki mahdollisuudet välistä tällä kertaa ja päätin “vaan olla” – En saanut itseäni parempaa seuraa tarjolle, mutta onneksi nuo koirat on aina valmiita kuin pienet partiolaiset 😉

Kovin teki mieli lähteä yöksi laavulle, mutta perjantai-iltana poikkesin Hyvinkäällä pikipäin työmatkalla. Keikka vei koko illan ja olin kotona vasta puolilta öin, joten joku toinen kerta siis yöretkelle..

Lauantai-aamuna pakkasin repun, otin heelerpojan Körmyn matkaan ja suunnistin taas Joutsijärvelle parin kilsan päähän… Vielä autolla ajellessa oli hakusessa, että missäs sitä tällä kertaa käytäs… Kuin vaistonvaraisesti ajoin auton Kylmälahdentielle… Siellä vielä koiraa autosta ottaessa arvuuttelin suuntaan jos toiseen, mutta Körmy aktiivisesti tarjosi Pitkäniemen suuntaan niin sinnepä sitten 😉

Polku Pitkäniemeen

Reitti ei ole kovin pitkä ja vie vajaan puol tuntia Metsäopiston saunalta. Polku kulkee vehreän metsän läpi, mutta on paikoin kivikkoinen ja puiden juuristoa on paljon. Reitillä törmättiin vain kahteen nuoreen mieheen jotka olivat patikoimassa järven ympäri, mutta muuten saatiin olla ihan rauhassa.

Pitkäniemi – Joutsijärvi

Körmy kävin uimassa Pitkäniemessä 🙂 Ilma oli lämmiin ja puolipilvinen, hyttysiä oli yllättävän vähän – mutta Pitkäniemessä pörräsi pari ampiaista jotka kovin pyrki iholle.

Taustalla rauhoitettu Suuluoto-saari

Tällä kertaa olin ottanut HanWagin Tatra Wide Lady-vaelluskenkien sijasta Salomon X Ultra Mid GTX, joka ei kyllä tälle polulle ollut tarpeeksi jäykkäpohjainen… Kivikkoisella alustalla sai kulkea välillä kieli keskellä suuta, ettei vaan satuta nilkkojaan. Muuten nämä Salomonit on kyllä parhaimpia retkeilykenkiä, mitä mulla on 🙂 Jotenkin kyllä kaipaisin näiden kahden mallin väliin vielä yhtä kenkäparia eli asteen jäykempi kuin Salomon ja asteen kevyempi kuin HanWagit. Saa vinkata jos on jotain ehdottaa!!

Salomon X Ultra Mid GTX

Pitkäniemen laavu oli saanut sitten viime näkemän uuden katon – yleisesti voisin sanoa, että tämä paikka oli siisteytynyt sitten viime näkemän. Sotkuisen ympäristön vuoksi en ole täällä paljoa poikennut viime vuosin… Viimeisimmät käynnit tehtiin 01.10.2011 (Blogi: 10-2011) sekä 22.09.2013 (Blogi 09-2013) yhteislenkkinä Satakunnan Heelereiden kanssa, sittemmmin on siirrytty Tuurunkankaalle,joka on teknisesti haastavampi reitti vaijerivene ylityksineen- mutta siistimpi ympäristö.

Pitkäniemen laavu

Pitkäniemi Tukentekopaikka

Paluumatkalla päätin uskaltautua Metsäopiston rantasaunan laiturille nauttimaan evästä ja liottelemaan varpaitani, koskapa se oli tyhjillään. Nyt olisin toivonut, että olisin ottanut uikkarit mukaan, niin olisin voinut pulahtaa lämpimän päivän päälle uimaan 🙂 Naapurimökkien rannalla oli ihmisiä, joten ihan ilkosillaankaan en kehdannut alkaa pulikoimaan…
Körmy kävi uimassa hiekkaosuudelta, kun kahlailin siellä ja kovin sen teki mieli hypätä veteen ihan jopa laiturilta, mutta onneksi tuo vielä totteli kun komensin kurkottelemasta..

Laiturilla

Autinko porottaa

Niin pienestä on ihmisen ilot kiinni – yks’ kaunis päivä metsässä ja laiturilla <3

7-2016 Kulha – Joutsijärvi

23.07.2016 Kulha-Joutsijärvi

Trek-N-Paws

Retkipaikka: Upea Joutsijärven retkeilyalue Kullaalla

Lauantaipäivän avauksen tein Körmyn (Marmalade´s Lord Of Dreams) kera Joutsijärven maisemissa… Ajatuksena oli poiketa Hiivaniemessä ja jatkaa sitten Kulhan kautta Kakkurin suuntaan.

Aivan ensimmäiseksi jouduin ajamaan Kiikoisten ABCn kautta ja hakemaan hyttysmyrkkyä, sillä ilma oli todella kuuman kostean painostava ja kun yritin saada vaelluskenkiä jalkaani parkkipaikalla, niin ympärillä inisi mustanaan hyttysiä. Ei muuta kuin takasin autoon ja myrkyn noutoon…älä huido – ota Offia.
Olinkin jo unohtanut, miksi en niinkään pidä Suomessa patikoinnista kesällä… ennemmin suunnistelen alpeille tai pohjois-Norjaan 😉 Mielestäni ja itselleni sopivampia ajankohtia on syksy-talvi-kevät parasta aikaa Suomessa retkeilyyn 🙂

Hiivaniemi
Auto jäi Silokalliolle parkkiin ja suunnaksi otin Hiivaniemen. Täällä ollaankin käyty aikaisemminkin >> marraskuu – 2015..

Hiivaniemi on altis tuulelle ja tälläkin kertaa siellä kävi pieni tuulenvire, joka tässä säässä vastaavasti oli vain tervetullut. Hiivaniemesä oli nuoria retkeilemässä koirineen, joten jatkettiin matkaa Körmyn kanssa, koska meillä ei ollut vielä tauolle tarvetta.

26.12.2011 Tapaninpäivän myrsky

Tapaninpäivän 2011 myrskytuhot on jätetty metsään semmoisenaan, polun ja reitin päältä olevat puut on katkaistu ja siirretty syrjään – mutta muuten annetaan luonnon hoitaa osuutensa.

Körmy seuraili sivusta

Körmy seuraili kauempaa laavun suunnalta tulevaa puheensorinaa ja koiran vingahtelua.. Pikaisen juomatauon jälkeen otettiin suunta Kulhan laavulle.

Joutsijärvi

Kulhan laavu
Hiivaniemen ja Kulhan laavun väli on pitkälti pitkospuita pitkn kävelyä. Pari kivisempaa kohtaa polulta löytyy, mutta muutoin reitti on ihan kävelykelpoista jopa lapsiperheille.

Kulha

Kulhassa korkkasin alpeilta ostamani ja tuomani Adelholzener Lemon sport-juoman… Normaalisti en juo mitään limonaadeja tai mehuja, mutta tämä oli myös omalle makumieltymykselle sopivaa alpeilla ja sitä tulikin kotiinkin sieltä parin pullon verran – suosittelen maistamaan, jos mahdollisuus tulee 😉

Alpeilta – Joutsijärvelle Adelholzener

Videota otettiin Körmyn kera Kulhossa, mutta äänitekniikka petti – joka voi kyllä toisinaan olla vain parempi  😉

Kulhasta olikin hyvä palata kotiin saunaan – päiväretket ovat ihan riittäviä irtiottoja arjesta näin kiireisenä aikana <3

Kulha – Joutsijärvi – Kullaa

Page 2 of 4

Powered by WordPress & Theme by Anders Norén