Kerrankin olin ajoissa liikenteessä Fjällrävenin sivustolla kun classicin mainos osui silmiini kuten monena vuonna aiemminkin. Tällä kertaa ajankohta sopi kalenteriini joten pitkää harkinta-aikaa ei tarvittu, kun päätin ilmoittautua Tanskan Fjällräven Classiciin – mukaani sain houkuteltua jälleen Teemun, ja tottakai matkassa olisi mukana myös Roisto…
… jälleen kerran kuulin ”Watzmannin kutsun”, eipä muuta kuin koirat hoitoon ja nokka kohti alppeja…
Kolme päivää +28 astetta hellettä, korpimaisemia tiettömän tien takana susirajalla, hyttysiä, mäkäräisiä, suota, rämeikköä, hikeä, verta, hyttysiä, itikoita, aurinkoa, lämpöä, hikeä, väsymystä, auringonpistos, harjanteita, korpea, avohakkuita, pieni ukkoskuuro, suomättäitä ja mainitsinko jo hyttyset.
Olin monen vuotena kertoillut ystävälle alpeista ja Berchtesgadenista. Vakuutellut, ettei aina tarvitse kivuta ylös raskainta reittiä ja korkeanpaikan kammoinenkin voi ajatella sinne lähtevänsä…
7-18.11.2018 Sydämeni osuman sai…. **Jo lentokoneesta ulos tullessa, huomasin elimistöni reagoivan ilmastoon. Pään kääntämihnen aiheutti huimaamista, ja käveleminen – nauraminen ja puhuminen yhtä aikaa oli mahdotonta..
Aina kun vain mahdollista, pyrin käymään kotini vieressä reppuretkeilemässä pidempiä ja lyhyempiä matkoja Joutsijärvellä…
..kahvia hörppiessä pohdein, että seura oli just sitä parhainta eikä muita kaivattukaan…
…reitti kulki aivan mahtavissa maisemissa ja sen matkalla sai hyvin “tyhjennettyä päätä” kesän kiireiden jäljiltä…
Myös 2018 osallistuin 24h Alpiniin Berchtesgadenissa. Olin ilmoittautunut Extrem-reitille, mutta polvivaivojen vuoksi tällä kertaa jätin Watzmann-osuuden pois eli käytännössä…
Aamu oli hieman kolea, mutta reippaasti reput selkään ja polkuja pitkin Pitkäniemen laavulle. Parit nuotiomakkarat ja samoja reittejä takaisin..