11-2018 Peru

Peru – vaellusta inkojen poluilla
>>KUVAGALLERIA<<
7-18.11.2018 Sydämeni osuman sai….

 Jo vuonna 2017 Nepalin matkalla ajatuksissa alkoi siintää Perun matka… tai oikeastaan oppaamme Raffa (Raffaello Tesi) siitä vinkkasi, ja kun aikansa asiaa pyöritteli mielessään ja Sirpa sekä Jarmo tuntuivat reissusta kiinnostuneilta niin mikä ettei.. Treenata pitäisi ja rahaa säästää, ja lisää treeniä… Noh, treeniä ei taaskaan ollut ihan sitä määrää mitä olisi pitänyt, mutta reissuun lähdin silti.. Nyt sitten Sirpan kanssa ajatuksissa olisi vuodelle 2020 Kilimanjaro ja Sansibar…vanha jengi koossa taas #parhaassaseurassa <3  Mennään niin kauan kuin polvi vielä toimii, sitten onkin siirryttävä muihin harrastuksiin..

07.11.2018 Lähtö Helsingistä

klo 07:00 Amsterdamin kautta Limaan (-7h), jonne saavutaan klo 18:10. Majoituimme keskustassa Mirafloresin aluella sijaitsevaan Jose Antonio Lima-hotelliin.

08.11.2018 Lima-Sillustani-Puno

Aamiaisen jälkeen lento Juliacaan, josta jatkoimme matkaa bussilla 3800m korkeudessa sijaitsevaan Punoon. Matkan varrella tutustuimme inkakulttuuria edeltäviin Sillustanin chullpa-tornihautoihin. Pistäydyimme myös paikallisessa kodissa ja saimme kuulla, miten arkielämä sujuu Perun altiplanolla. Punossa majoituimme 2 yöksi Titicacan rannalle Jose Antonio Puno-hotelliin. Loppupäivä kului totutellessa  korkeaan ilmanalaan.

**Lento merenrannalta Limasta lähes 4000m korkeuteen aiheutti voimakkaat oireet. Jo Juliacassa lentokoneesta ulos tullessa huomasin elimistöni reagoivan ilmastoon. Pään kääntäminen liian nopeasti aiheutti huimaamista. Käveleminen, nauraminen ja puhuminen yhtä aikaa oli mahdotonta. Joillakin matkalaisilla ilmasto teki todella kovat oireet ja jo lentokoneesta ulos tuolo tuotti vaikeuksia, ja muutamalla olivat jopa huulet sinisinä. Hotellista sai lisähappea tarpeen vaatiessa, mutta en itse katsonut sitä tarpeelliseksi. Pieneen päänsärkyyn otin lähinnä buranaa.

09.11.2018 Titicacajärvi

Titicaca on maailman korkeimmalla sijaitseva järvi, jolla on kaupallista vesiliikennettä. Lähdimme aamulla veneretkelle tutustumaan tähän Etelä-Amerikan suurimpaan järveen. Vierailimme uru-intiaanien kelluvilla kaislasaarilla Punon lahdella. Josta jatkoimme matkaa karun kauniille Taguilen saarelle. Taguile on ollut asuttu jo yli 10 000 vuoden ajan.  Nykyisin saarella on n. 2000 asukasta, jotka puhuvat äidinkielenään muinaista inkavaltion kieltä ketsuaa. Nousimme kävellen ylös saaren pääkylään ihailemaan näkymiä järvelle ja sen takana Bolivian puolella kohoaville Cordillera Real-vuorijonon lumisille huipuille. Söimme lounaan Taguilen saarella.


**Elimistö selkeästi alkoi tottua olotilaan korkeassa ilmatilassa. Enemmän ongelmia teetti hajuaistiherkkyys ja astma, sillä paikalliset tuntuivat käyttävän voimakkaita hajuvesiä. Onneksi matkassa on aina Ilmanhaltijan hengityssuojain – ei ehkä kaunis, mutta ajaa asiansa.

10.11.2019 Puno – Cusco

Aamupäivllä bussikuljetuksella  Juliacaan, josta lensimme n tunnin lennon Cuscoon (3400m). Cusco oli inkavaltakunnan pääkaupunki 1100-luvulta aina espanjalaisten tuloon asti 1500-luvun alussa. Valtakuntaa hallittiin lähes 40 000km;n pituisen, osin kivetyn tieverkoston avulla. Cuscossa sekä vanha inkavaltion, että konkistadorien historia näkyvät elävästi katukuvassa. Tutustuimme kävellen keskustan tärkeimpiin nähtävyyksiin, kuten Korikancha-temppeliin, katedraaliin ja Plaza Mayor-aukioon. Majoituimme Jose Antionio Cusco-hotelliin.

11.11.2018 Cusco -Soyrococha

Varhaisen aamiaisen jälkeen lähdimme bussilla n. 4 tunnin ajomatkalle Mollepatan (2950m) kautta Soraypampaan (3870m), josta vaelluksemme alkoi. Tapasimme retkikuntamme paikalliset jäsenet. Avustajat ottivat raskaimmat taakat (n. 7kg/per nuppi) muulien selkään – itse kannettiin vain päiväreppua. Paikallisoppaat pitivät huolen, että pysyttiin oikealla reitillä ja kokki apureineen valmisti meille vaelluksen aikana kaikki ateriat. Aloitimme vaelluksen huikeissa yli 6200metriin kohoavan Salcantay-vuoren länsirinteen maisemissa ja vaelsimme ensimmäiseen yöpymispaikkaamme Soyrocchaan (4480m). Leriydyttyä saimme päivällisen – yöllä saimme kuunnella teltassa lumivyöryjen jylinää Salcantayn rinteillä.

** Tämän osuuden viimeiset nousumetrit olivat itselleni koko matkan rankimmat. Elimistö vastusteli hapenpuutteesta ja joka askeleelta tuntui että aamiainen tulee ylös. Astmapiippua vedin useamman kerran ja heti kun ilma taas kulki, niin askel kerrallaan ylöspäin. Illallisella törmäsin ensimmäistä kertaa elämässäni tilanteeseen, että huomasin pyöritteleväni ruokaa lautasella – pari haarukallista sain itseni pakotettua syömään. Ruokahalu oli kadonnut totaalisesti. Pieni päänsärky ja palelu kaatoivat ajoissa telttaan makuupussin lämpimään. Aamuun asti nukuin yllättävän hyvin, silloin tällöin heräsin lumivyöryjen jylinään.

12.11.2018 Soyrococha – Collpapampa

(6km, nousua n 600m vaellusaika  3-5h)

Aamiaisen jälkeen lähdimme vaelluksen vaativimmalle ja vaikuttavimmalle osuudelle. Kasvillisuus väheni sitä mukaa kuin nousimme ylemmäs, ja 4750metrissä saavutimme koko vaelluksen korkeimman kohdan, Salcantayn-solan. Täältä laskeuduimme Huayramachayn kautta Collpapampan laaksoon 3200m ja Salcantaynjoen jyrkkään kanjoniin. Mahtava Salcantay-vuori pysyi näkyvissämme koko vaelluksen ajan. Alempana maisema muuttui vehreäksi pilvimetsäksi. Kuljimme Challa´wayn (2920m) kautta seuraavaan yöpymispaikkaamme Collpapampan kylään (2850m)

**Vaikka tätä reitin osuutta mainostettiin vaativimmaksi, niin oma keho oli antanut periksi yön yli levättyään, ja askellus tuntui hyvältä. Nautin jokaisesta askeleesta kohti huippua, vaikka vauhti ei ollutkaan huima. Laaksoon laskeuduinkin tapani mukaan toisten edellä. Polveni kestää paremmin jyrkkiä pitkiä alastuloja saadessani tulla “kipitellen” rullaten alas. Polku oli ajoittain isojen irtokiveien peittämä ja toisinaan taas erinomaista tienpohjaa. Telttapaikalla meitä odottikin oppaiden tarjoamat oluet 😉 

13.11.2018 Collpapama – Lucmabamba

(18km, laskua 800m, vaellusaika 8-9tuntia)

Vaelsimme Santa Teresa- joen pohjoispuolen hienoissa maisemissa suurelta osin rinnettä alaspäin. Matkan varrella ohitimme lukuisia banaani- kahvi- ja hedelmäviljelyksiä. Söimme retkilounaan matkan varrella ja jatkoimme La Playan kylä kautta seuraavaan leiriimme Lucmabamban (2040m) lähelle. Vaelluksen aikana luonto muuttui lähes trooppiseksi ja moskiittokset häiritsivät. Leiripaikassa saimme tutustua kahvipapujen keräämiseen ja kahvin paahtamiseen, sekä nautimme itse paahtamaamme kahvia.

**Aamulla saimme esittelyn retkemme kokeista ja tarjoilijoista. Tästä eteenpäin he kulkisivat autoilla, ja muulit lähtivät parin paimenen kanssa solan ylitse takaisin Soraypampaan. Reitti kulki tietä ja selkeitä polkuja pitkin. Matkalla saimme pulahtaa koskenrannalla virkistävään kylmään veteen, maistelimme luonnonanteja joita poimimme vaeltaessamme.

14.11.2018 Lucmabamba – Aquas Calientes

(9km, nousua n 650m ja laskua n 850m, vaellusaika 5-7h)

Aamiaisen jälkeen oli tarkoitus aloitta tasainen nousu kohti Llactapatan inkaraunioita n 2700m korkeuteen, mutta koko yön kestänyt raju ukonilma ja vielä aamiaisella lähtöä viivästänyt sade muutti alkuperäistä suunnitelmaa. Saimme bussikyydin kuumavesikylpylään, josta uimisen jälkeen saimme kyydin La Hidroelectricalle (1810m), josta jatkoimme junarataa  kävellen pitkin n 12km (3,5h) matkan Aguas Calientesiin kaupunkiin Casa Andihna Machu Picchu-hotelliimme. Suihkun ja illallisen jälkeenuni maittoi puhtaissa lakanoissa.

15.11.2018 Aquas Calientes – Machu Picchu – Cusco

Machu PicchuVarhain aamulla nousimme pikkubussilla mutkittelevaa serpentiinitietä ylös Aquas Calientesin yläpuolelle huikeisiin maisemiin matkamme pääkohteeseen, mystiseen Machu Picchuun. Kaupunki oli vuosituhannet hautautuneena viidakon kaiken peittävän vihreyden alle, kunnes amerikkalainen arkeologi Hiram Bingham toi sen koko maailman tietoisuuteen vuonna 1911. Tutustuimme kävellen kaupungin nähtävyyksiin vuoristo-oppaamme Yamilin johdolla. Söimme lounaan Aquas Calientesissa ja matkasimme iltapäivällä junalla ja bussilla Poroyn kautta Cuscoon, jossa majoituimme jo tuttuun Jose Antonio Cusco-hotelliin.

16.11.2018 Cusco – Lima

Aamulla ajoimme bussilla Sacsayhuamanin inkalinnoituksen raunioille, josta avautui upeat näkymät alas punakattoisten talojen Cuscoon. Linnoituksen rakentamisessa käytetyt valtavat lohkareet leikattiin ja hiottiin niin huolellisesti, että ne sopivat tiukasti yhteen ilman laastia. Söimme lounaan Cuscossa ja myöhemmin iltapäivällä lensimme Limaan, jossa majoituimme jo tuttuun Jose Antinio Lima-hotelliin.

17.11.2018 Lima

Espanjalaisen valloittajan Francisco Pizarron vuonna 1535 perustama Perun pääkaupunki on nykyisin yli 8 milj. asukkaan sykkivä metropoli. Tutustuimme kaupunkikierroksella tämän “kuninkaitten kaupungin” tärkeimpiin nähtävyyksiin. Kävimme myös katsomassa Larco Herrera – museon ainutlaatuista muinaisperulaista kokoelmaa, jossa on mm maailman laajin erottiikka-aiheisen keramiikan näyttely. Ennen lentokentälle lähtöä söimme vielä lounaan museon ravintolassa.

Paluulento lähti klo 20:00 Amsterdamin kautta kohti Helsinkiä.

18.11.2018 Saavuimme Helsinkiin sunnuntain ja maanantain välisenöä yönä klo 0:10

Peru… Tämä matka veti sanattomaksi, tänne tulen uudelleen mikäli vain terveenä pysyn ja siihen vielä mahdollisuus tulee. Sydämeni tänne jäi <3

Kiitos jälleen kerran Jarmo ja Sirpa hyvästä matkaseurasta – josko seuraavaksi se Kilimanjaro..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.