Luonto liikuttaa kehoa ja mieltä…

Spin-Off:

Pitkällisen harkinnan jälkeen hakeuduin Eerikkilän Urheiluopistolla alkavaan Liikunnan ja valmennuksen ammattitutkintoon (Liikuntaneuvoja AT) monimuotokoulutuksella. Tämän lisäksi olin hakeutunut Psyykkisen valmentajan koulutusohjelmaan EduFocukselle.

Yllätys oli iloinen, kun haastattelujen ja pääsytestien jälkeen sain kutsun molempiin koulutuksiin. Opiskelu on monimuotoopiskelua ja tämä tarkoittaa varmasti haasteellista ja työntäyteistä lukukautta- sillä suoritan opiskelun työni ohessa. Lähiopetuspäiviä kuukaudessa tulee n. 5kpl, muutoin opiskelu suoritetaan työnohessa etänä ja itsenäisesti.

Itseäni kiinnostaa luontoliikunta alana, jätän suosiolla urheilun ja kilpailemisen siitä kiinnostuneille. Luonto liikuttaa moninaisesti, ja jotta pystymme liikkumaan ja nauttimaan luonnosta mahdollisimman pitkään tulee peruskuntomme olla hyvä. Monet tuki- ja liikuntaelinten ongelmat ovat iän, liikakäytön tai työrasituksen mukanaan tuomia vaivoja – mutta ne ovat vain hidasteita ei esteitä luontoliikkumiselle.

Luontoliikunta auttaa stressin hallinnassa ja hoivaa mieltä. Usein luonnossa liikkumisesta tulee terve ja hyvä olo. Mitä useammin luonnossa liikkuu, sitä syvemmin luonto vaikuttaa hyvinvointiin ja mielenterveyteen.

Kaipaatko haasteita luontoliikkumisen tueksi, ei hätää – myös niitä löytyy nykypäivänä. Nykyisin järjestetään erilaisia tapahtumia ja kilpailuja luontoliikkumisen ympärille, joka kannustaa pitämään omaa kuntotasoa yllä vuodesta toiseen.

Mene luontoon, ennenkuin on myöhäistä!

Miksi juuri nämä koulutukset ?!

Luonto on aina ollut lähellä sydäntä – olen harrastanut vaeltamista teinivuosista alkaen. Luonto on ollut lohduntuoja vaikeina aikoina tai silloin, kun olen menettänyt jotain hyvin henkilökohtaista. Muistoissa on ne kuukausien lappireissut, joissa olen saanut olla mukana jo lapsena. Mummoni oli aikoinaan leiri-emäntänä ja pääsin usein leireille “siivellä”, josta on jäänyt telttailuun ja leirielämään hyvät muistot. Aikuisiän kynnyksellä Karhunkierros kavereiden kanssa oli huikea kokemus, jota on ollut hauska muistella näin jälkikäteenkin. Olen suorittanut 90-luvulla luontoalan ohjaaja- ja ammattitutkintojakin mm. Luontomatkailuopas-kurssin (-96) jonkun mainitakseni.

Liikunta. Olen aina liikkunut paljon. Koulussa pelannut pesäpalloa, polttopalloa, hypännyt twistiä, pelannut kirkonrottaa – liikuntatunnit olivat mieleisiä. Meillä oli ala-asteella todella liikunnallinen luokka, joka harrasti liikuntaa moninaisesti myös välitunneilla. Sittemmin teininä jääkiekko, jääpallo, ratsastus ja maastojuoksu tulivat kuvioihin, kuntosali, kuntonyrkkeily, ryhmäliikunta, “just name it and I try it”.... Olen kokenut liikkumisen tervehdyttävän vaikutuksen niin henkisesti kuin fyysisesti. Levoton luonteeni ei ole antanut jämähtää yhteen lajiin, vaikka monissa olisikin ollut lahjoja ihan isommille kisakentille saakka. Janoan liikkumista juuri sen moninaisuuden vuoksi, aina on löytynyt uusia lajeja kokeiltavaksi ja harrastettavaksi. Vaikka yksi on aina pysynyt, kävely. Pidän kävelemisestä, sen moninaisuudesta ja kuitenkin monotoonisesta jatkuvuudesta.

“Ei ole samantekevää, taivaltaako pyhiinvaelluksella vai marssiiko mielenosoituksessa, sillä kävelemisen tapa vaikuttaa sekä ruumiseen että sieluun” – Frederic Gros: Kävelyn filosofiaa

Olen aina ollut fyysinen ihminen, nauttinut tekemisestä, lihasten käytöstä. Johtoajatuksena olen pitänyt “Jos mieli on väsynyt rasita ruumista – jos ruumis on väsynyt rasita mieltä” – aina tasapainon löytäminen ei ole ollut helppoa, sillä olen myös suorittava ihminen. Treenit on tehty vaikka keho on antanut viitteitä ylirasituksesta. Työni on ollut aina raskasta ja fyysistä, tätä en ole liikuntaharrastuksissani huomioinut, vaan vaatinut keholtani vielä enemmän- työpäivän jälkeenkin.

Vuonna 2010 tuli ensimmäinen pysähdys ja muistutus siitä, ettei tekemisen iloa ehkä jatkukaan elämän loppuun saakka. Tuli totaalinen pysähdys, tuli ylipainoa, tuli henkistä pahoinvointia. Työstressiä tuli purettua hampaat irvessä kuntosalilla irtopainojen kanssa. Olkapää petti penkkipunneruksessa, kipu vihloi joka askeleella – käsi ei noussut. Olkapää ultrattiin, röntgättiin ja magnettikuvattiin – piikitettiin kortisoonia, kerran – enempää en antanut laittaa. Kotiin toipumaan ja sitä kivuttomaksi toipumista kesti lähes 4 vuotta. Lepokipu vei yöunet ja masennusta hoidin työntekemisellä ja herkuilla. Ylipainon ja vuosien pölyisten työkohteiden vuoksi tuli astma ja sen lisäksi paha rasitusastma. Olin riskeerannut koko elämäntapani ja työurani…

Vuonna 2013 palasin takaisin luontoon pohtimaan syntyjä syviä. Pitkien rauhallisten metsälenkkien myötä maailman kuva kirkastui pikkuhiljaa ja vauhti kasvoi, taasen kaivoin kävelysauvat autotallin perältä ja olkapään liikerata alkoi laajeta. Sadesäällä ilma oli riittävän hapokas jopa pieneen hölkkään sauvojen kera… Sain varattua ajan keuhkosairauksien erikoislääkärille, oikeilla lääkkeillä saatiin astma kuriin.

Vuonna 2015 löysin alpit, ja siitä se ajatus sitten lähti. Etsin pitkään personal traineria, mutta ikävä kyllä monilla oli päälajina kuntosali ja fitness ala. Kiitos #TiilimäenTitaanille, jonka laatima monipuolinen toiminnallinen- sekä voimatreeni auttoi pääsemään takaisin kuntoon! Vuosittain palaaminen vuoristoon pakottaa pitämään yllä peruskuntotreeniä. Harmikseni polvet ovat vuosien myötä kiukutelleet varsinkin vuoristosta jyrkissä alastuloissa, joten vauhti hidastuu ja treenejä joutuu pohtimaan enemmän sillä polvet ei kestä nykyisin juoksua lainkaan. Myös kehon kuuntelu on noussut yhdeksi pääteemaksi, sillä aikomukseni olisi trekkailla vielä parinkymmenen vuoden päästä!

Nykyisin treenaan ja suoritan matalatehoisia pitkänmatkan luontoliikunta lajeja sekä kestävyyttä ja sisua vaativia tapahtumia. Esim. 24h Trophy, 20-42km IML-kävelytapahtumat euroopassa, kotimaiset kesäyönmarssit, Sasta64wild Fjällräven Classic-tapahtumat jne. Myös Sporttikummi-toiminta on lähellä sydäntäni.

Liikunta-alan sekä psyykkisestä koulutuksesta toivon mukaan saan lisää tietoa ja ideoita luonto- ja elämysliikuntaan, ehkä saan innostettua Sinutkin luontoliikunnan pariin… “Emme lopeta leikkimistä, koska vanhenemme. Vanhenemme, koska lopetamme leikkimisen.”

Ota yhteyttä kun haluat mukaan!

Nimim. Puoli vuosisataa takana – toinen edessä liikkumisen iloa

Vuosien saatossa mukana olleille:  Kiitos, että olet osallistunut seurassani  #parhaassaseurassa


Yasu

“Don’t make friends who are comfortable to be with.

Make friends who will force you to lever yourself up.”
– Thomas J. Watson

“Find Your Superpower

 

 

 

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *