23-25.03.2018 KoliOutokumpu

Alkuvuosi oli aika hulinaa työrintamalla, eikä juur’kaan päässyt irtautumaan edes pikaiselle reppureissulle. Lopulta lakkasin jaarittelemasta, kun viimein edessä häämötti kalenterissa viikonloppu johon en ollut “punakynällä” ruksannut mitään.
Pikainen kierros moottorikelkkafirmojen sivuille ja Booking.com-hakuun ja “tadaa!”- viikonloppuvapaa oli lyöty lukkoon!

Suunnaksi otin Kolin jo ihan siitä syystä, että pääsin samalla käymään Outokummussa – synnyinkaupungissani <3 Majapaikaksi poikkeuksellisesti otin Malmin Majatalon, joka on juur valmistunut vanhaan “yläsaunan tiloihin”… Tuossa yläsaunassa aikoinaan Tyyne-mummonikin on työpäivänsä tehnyt. Ja tokihan siellä tuli mummoa käytyä katsomassa ja mummon kanssa saunassakin tullut käytyä 😉
Aikaisemmin olen käyttänyt Hotelli Malmikumpua, mutta Malmin Majatalo on kyllä varmasti tulevaisuudessakin ensisijainen kohde juuri rauhallisuutensa vuoksi – Myös näkymä vanhalle kaivokselle on erinomainen 🙂

23.03.2018 Perjantai
Toimiston oven sain suljettua vasta klo 16:30 ja pikaisen auton pakkailujen jälkeen päästiin viimein tienpäälle.
Ilmoitin Majataloon emännälle, että myöhässä tullaan ja hän lupasi jättää meille avaimet sisäänpääsyää varten 🙂
Kello olikin lähes 11 illalla, kun viimein päästiin perille.

24.03.2018 Lauantai
Olin varannut moottorikelkat Koli Activilta iltapäiväksi, joten aamiaisen jälkeen rauhassa suunnisteltiin Kolille syömään (Break Sokos Hotel Koli). Siinä syödessä oli hyvä katsella laskettelijoita ja nauttia maisemista 🙂


Koli Activilla isäntä oli vastassa. Päästiinkin heti varusteiden vaihtoon ja kelkkojen perehdytykseen.
Täytyy kyllä sanoa, että täyden kympin suoritus viime kertaiseen verrattuna – täällä palvelu pelaa todella hyvin!


Sää muuttui todella sankaksi lumipyryksi ja jäällä ajaessa piti vetää kasvosuojus hyvin lasien alle, ettei jäinen tihku jäädyttänyt naamaa. Itse jäällä ajaminen kelkalla olikinuusi kokemus, ja tällaisessa säässä oli kyllä todella vaikeuksia pysyä reitillä. Jokainen merkkipaalu piti ajatuksella hakea. Se tunne, kun ympärillä on vain sankkaa harmautta, etkä näe edes vastarantaa. Reitillä kuitenkin pysyttiin ja laavukin löydettiin – makkaran paiston jälkeen lähdettiin aika nopsasti takaisin päin, sillä päivä alkoi hämärtää. Lunta oli tuiskannut niin paljon, ettei kelkkareittiä enää näkynyt. Hieman hakusessa oli jäältä oikean reitin löytyminen takaisin varustemajalle. Lunta oli tullut paljon ja saatiinkin lahjakkaasti kaadettua yksi kelkka pehmeässä lumessa.
Mutta, loppujen lopuksi klo 19 aikaan oltiin takasin palauttamassa kelkkoja, kuten oli sovittukin – tänne pitää päästä toistekin… paremmalla säällä 😉

25.03.2018 Sunnuntai
Hidas aamu. Oli sovittu emännän kanssa, että tehdään itse aamiainen koskapa muita vieraita ei majatalossa enää ollut. Se sopi meille hyvin! Keittiön siivouksen jälkeen ja auton pakkailujen jälkeen käytiin pikaisesti vielä moikkamassa eno perheineen, ja sitten auton nokka kohden läntistä rantaa 😉